Rakas ystävämme,

HAITI

Vuonna 2011 Haitin presidentiksi tullut Michel Martelly jatkaa kulkemista aikaisemman “verisen diktaattorin” Jean Claude “Baby Doc” Duvalierin jalanjäljissä. Hän jopa kutsui tämän kymmeniä tuhansia vastustajiaan murhauttaneen ja satoja miljoonia dollareita valtion kassasta varastaneen Baby Docin Ranskasta takaisin Haitille. Presidentti Martelli kuului nuorukaisena Baby Doc:in armeijaan ja samalla köyhiä kiduttavaan ja tappavaan murharyhmään, Ton Ton Macoute death squad’iin. Nyt hän on ilmoittanut perustavansa uudestaan presidentti Jean-Bertrand Aristiden aikana lopetetun tapporyhmän. Haiti ei tarvitse armeijaa. Eihän sillä ole ulkopuolisia vihollistakaan. Kukapa hyökkäisi nälkään nääntyvien maahan. Niinpä presidentti Martelly perustaa armeijan omaa kansaansa, maan köyhää väestöä ja opiskelijoita, toisinajattelijoita vastaan. Entiset Ton Ton Macoute’n miehet ovat nyt jo hyökänneet yliopistoon ja surmanneet opiskelijoita. He ovat myös pidättäneet tekaistuin syin ihmisten tasa-arvoa ajavia aktivisteja (MOLEGHAF) ja sanomalehtimiehiä ja kiduttaneet heitä epäinhimillisesti. Korruptioituneeksi väitettyä presidentti Martellya vaaditaan nyt luopumaan vallasta.

Edellisessä kirjeessämme kerroimme koleran olevan jo osa päivittäistä elämää Haitilla. Samoin kerroimme hurrikaani Sandyn aiheuttamista suurista vahingoista. Sandy oli jo kolmas Haitia tuhonnut katastrofi viimeisten kuukausina aikana. Mutta sitä seurasi vielä hurrikaani Isaac. Sitten tulivat vielä trooppiset rankkasateet myrskytuulineen, jotka aiheuttivat sen, että mutavyörymät lähtivät puuttomilta vuorilta syöksymään alas pelloille ja asutusten päälle. Haiti, yksi maailman köyhimmistä maista, julistettiin nyt “hätätilaan”. Noin 1,5 miljoonaa ihmistä, mukaan lukien slummimme, on suoranaisessa nälänhädässä mutta parempiosaisetkaan eivät saa ruokaa tarpeeksi.

Sitten viimekirjeen olemme saaneet jaetuksi Haitilla 7936 riisiateriaa. Nyt meidän on kiireesti saatava apua seurakunnille ja kouluillemme jouluksi. Evankelistat, pastorit ja opettajat joutuvat syömään muiden slummilaisten tapaan koviin nälkäkipuihinsa saven, veden, suolan ja öljyn sekoituksesta läpsyteltyjä auringossa kuivattuja hiekkakakkuja.

Me kiitämme haitilaisten kanssa sinusta Herraa, ja ihailemme asennettasi lähetysmaissa olevia hukkuvia sieluja ja suoranaisessa elämää uhkaavassa puutteessa olevia kohtaan. Omista vaikeuksistasi ja tarpeistasi huolimatta olet säännöllisesti jakanut osan saamastasi siunauksesta palvellaksesi Herraa ja totellaksesi Hänen viimeistä käskyään (Matt. 28:19-20). Herra siunatkoon sinulle antamasi lahjat satakertaisesti.

Orpolasten välipala Haitilla

Uhreillasi on saatu aikaan mittavaa ja iankaikkistakin tulosta miesten, naisten ja lasten elämässä niin Haitilla kuin Intiassakin. Saavutamme slummeissa päivittäin satoja nälkiintyneitä, sairaita ja pelokkaita orpo- ja katulapsia, tiepuoleen hyljättyjä sairaita ja jo liikkumaan kykenemättömiä vanhuksia ja pahoinpideltyjä naisia seurakuntien (20), koulujen (10), evankelioivan ja auttavan katutyön, ilmaisten kristillisten elokuvailtojen, katulasten päivätilaisuuksien ja riisin, vaatteiden, saippuoiden, patterien ym. välttämättömien käyttötavaroiden jakelupaikkojen kautta. Koululaisten välityksellä saamme hengelliset kontaktit myös lasten vanhempiin, sisariin ja veljiin…ja heidän naapureihinsa.

Suurta Herran siunausta on se, että kouluissamme on herätystä! Nuoria oppilaita tulee uskoon ja kastetaan! He eivät häpeä Jeesusta. Samaa on seurakunnissa. Kastetilaisuuksia pidetään viikottain tai ainakin joka toinen viikko. Koululomien aikana opettajat, rehtorit, pastorit ja evankelistat sekä useat seurakuntalaisetkin viettävät palkatta päivänsä kaduilla ja kujilla kohtaamassa ihmisiä, kutsumassa heitä kokouksiin tai muuten vain auttamassa lähimmäisiään. Ohjeistona on, että seurakuntiimme ei “kalastella” väkeä toisten jo toimivista seurakunnista tai meneillään olevasta Herran heille antamasta työstä. Seurakuntamme syntyvät ja seurakuntien jäsenet tulevat meidän tekemän sielujen voittamistyön kautta! Toisilta kalastaminenhan olisi jo meneillään olevan Herran työn hajottamista! Tällainen periaate pitäisi olla yleisesti käytössä Suomessakin. Johan tulisi paljon kaivattua herätystä, ja sieluja voitettaisiin! Herra voisi silloin siunata työn, kun sen ohella ei kuljettaisi “hajottamassa” Herran jo aikaansaamaa toisten tekemää työtä.

Nälkäisinä itsekin, pastorit auttavat nälkään ja kuumuuteen nääntyneitä vanhuksia hoitoon, järjestävät kujilla ja kaatopaikan pahvilaatikoissa asuville orpolapsille ruokaa ja hengellistä ohjelmaa. He tarjoavat sylin tai olkapään. Itkevät itkevien kanssa. Slummeissa jokainen on turvaton, likainen, nälkäinen, janoinen ja kovin yksinäinen. Itkisit nähdessäsi nuo kujilla ja kaatopaikoilla asujat – tai ehkä et kestäisi edes katsoa…! Kun me ensimmäisen kerran menimme haitilaiseen slummiin noin 22 vuotta sitten, näky oli niin järkyttävä, ettemme saaneet nukutuksi viikkoon. Mutta Herra Jeesus on sielläkin! Vastaanottaessaan Jeesuksen Herrakseen ja kohdatessaan Hänen rakkauttaan uskovien kautta, syvimmälläkin liejussa tai voodoon armottomissa kahleissa olleen ilme muuttuu. Silmiin syttyy toivon ja turvan ja “perheläheisyyden valo.” Moni kokee silloin ensimmäisen kerran elämässään rakkautta, rauhaa, huolenpitoa ja hyväksyntää. Muistathan, että he pelastuessaan pääsevät irti voodoosta – riivaajien palvonnasta ja niiden tuhoavan raastavasta vankeudesta.

Oletko sinä ollut lähellä Jeesusta viime aikoina? Rakastatko yhä Jeesusta ensimmäisellä rakkaudella – maksoi se sitten mitä maksoi? Oletko pysähtynyt kuuntelemaan hänen ääntään ja löytämään Hänen tahtonsa sinun elämässäsi? Kiireessä ja monitouhuisuudessa me sivuutamme Herran ja sokeudumme Hänen läsnäololleen huomaamattamme. Ethän ole kulkeutunut rakkaan Jeesuksen ohi omiin asioihisi syventyneenä? Pahinta on, jos sydän itseensä ja ongelmiin käpertyneenä muuttuu viileäksi ja harmaaksi.

Surullisuus, masennus ja ahdistuneisuus maalaa asiat sydämessämme mustiksi, jolloin rukouksessakin ajatukset kiertävät epäuskoisena ongelmaa ja lukematon Sanakaan ei avaudu. Pysyäksemme lähellä Herraa meidän tulee päivittäin pestä tahtomme, tunteemme ja ymmärryksemme Sanan linjaan. Silloin myös uskomme kasvaa. Jeesus ei kiirehdi. Hän odottaa, että sinä pysähtyisit ja katsoisit ylös Häneen. Siinä katseessa ongelmasi kutistuvat oikeaan mittasuhteeseensa “jo voitetuiksi ja hoidetuiksi asioiksi.” Saat silloin luottamuksen ja rauhan. Hengellisesti menestyvä ja voittoisa elämäsi riippuu myös siitä, jaatko sinä todella siitä, mitä Herra sinulle antaa.

Jumalan valtakunta (ilo, rauha, voima ja lahjavanhurskaus Pyhässä Hengessä) tulee usein meidän elämäämme vaikeuksien, hajaannuksen ja myrskyn tietä. Me uskovat tahdomme välttää kaikin mahdollisin keinoin nuo vaikeat läpikäytävät asiat. Me viivyttelemme, välttelemme, hämäämme, syytämme ja sekoitamme puheillamme itseämme ja lähimmäisiämme, ja juoksemme ympäriinsä sieltä täältä oppia hakemassa. Kierrämme siunaajalta toiselle etsimässä näiltä itsellemme sanaa ja näkyä Herralta. Mutta emme kovasydämisyyttämme ja ylpeyttämme tartu missään vaiheessa siihen toimeen, niihin leivisköihin, joita Herra meille kulloinkin lähimmäistemme kautta tarjoaa! Vähän aikaa juoksenneltuamme palaamme käyttämättöminä taas entiseen turvalliseen ja tuttuun – vaikka se juuri vei meitä pois hyvästä ja Pyhästä! Kun sitten luulemme välttäneemme “taistelut ja kuolemiset” – emme huomaa, että olemmekin välttäneet voimallisen ja voittoisan Valtakunnan vastaanottamisen sydämessämme. Suljemme näin suolattomina itse oman sydämemme oven ts. Kristuksen kokonaisvaltaisen elämisen ja vaikuttamisen meissä ja meidän kauttamme.

Jotta Kristus voisi elää meissä ja kaikilla elämämme osa-alueilla kokonaisvaltaisesti, meidän tulee vähetä ja “kuolla” itsellemme, ajatustemme linnoituksille, järjen päätelmille ja omille maailman vaikuttamille ja maustamille, perusteettomille ja epäloogisille “ymmärryksillemme” sekä hajottaa maahan kaikki vihollisen meille syöttämät ja sitten itse vastaanottamamme kyhäelmät (pelot, alemmuudentunne, himot, kateus, ihmisarkuus, anteeksiantamattomuus, katkeruus jne). Nuo kaikki on pystytetty Jumalan tuntemista vastaan, ettemme ahdistukseltamme ja masennukseltamme huomaisi ja muistaisi nostaa katsettamme itsestämme ja ongelmistamme ylös ja odottaa apua Herralta; Ja ettei meillä sitten avunsaatuamme olisi rohkeutta lähteä Herraa häpeämättä ja omasta maineestamme välittämättä kulkemaan Jumalan johdatuksessa.

Hiomisten ja valmistamisten kohteena on vaikea olla. Se koskee ja itkettää. Siinä on kovin yksinäistä, koska se tapahtuu lähimmäisten ymmärryksen ulkopuolella. Usein he ymmärtämättöminä, tunteittensa, ymmärrystensä ja oman menneisyytensä juoksuttamina moukaroivat ja loukkaavat lisää. Siksi tuota “myrskyn ja sisäisen muuttumisen paikkaa” vältetään. Vain harvat kokevat Jumalan valtakunnan koko täyteyden ja siihen liittyvän, voisiko sanoa “sydämen kesän”, jossa on auringonpaistetta, kirkkautta, lepoa, syvää rauhaa, iloa ja voimaa. Siinä tilassapysytään Isän edessä, keskustellaan Hänen kanssaan ja nähdään Hänen kättensä jälki kaikissa arkipäivänkin asioissa.

Onko elämässäsi vaikeita, repiviä asioita, jotka tuntuvat maanjäristyksen tavoin vievän vakaan ja tutun maan jalkojesi alta tai hurrikaanin tavoin painavan sinut kykenemättömäksi toimimaan seinää vasten? Näissä lopullisilta näyttävissä mutta kuitenkin ohimenevissä hetkissä Herra tarjoaa voimaa, sisäistä lepoa, turvaa ja sinua iankaikkisesti rakastavan läsnäolonsa, jotta sinä voit kulkea vaikeutesi läpi pystyssä päin.

Herran Sana lupaa:

Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta (Jes. 43:2).

Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut (Luuk. 12:7a). Mutta ei hiuskarvaakaan teidän päästänne katoa (Luuk. 21:18).

Jeesus vertasi ihmisiä lampaisiin ja vuohiin (Matt. 25:31-40). Kumpaan joukkoon sinä nyt kuulut? Valinnan edessä viivyttelyyn ei taida olla enää paljonkaan aikaa. Määränpää saattaa tulla yllättävän pian. Tarkkaathan viikunapuun lehtiä:.. kun sen oksa on jo tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä (Matt. 24: 32b).

Lampaitten usko ja hedelmät saivat aikaan tekoja. Niitä ei tehty pakosta, lainalaisuudesta tai oman palkan, maineen tai kunnian vuoksi, vaan ensimmäisestä rakkaudesta Herraan. Vuohillakin oli usko; He tiesivät ja teoriassa hyväksyivät asiat ja leivisköjen hoitamiset, tehtävät. Mutta, he edellyttivät tulevansa kutsutuiksi heille tarkoitettuun tehtävään yliluonnollisella, koko elämän mullistavalla tavalla, vieläpä niin, että ympäristökin selvästi näkisi ja ymmärtäisi heidän tulleen kutsutuiksi. Kun tätä ei tapahtunut, vuohet eivät tarttuneet mihinkään työhön! Vaelluksensa varrella he näkivät tarpeet, ja heille tarjoutui lukuisia tilaisuuksia tarttua toimeen. Mutta Kristus ei saanut heissä muotoa – tilaa toimia. Itselle kuoleminen oli jäänyt tapahtumatta. Kaikki työhön ja vastuuseen kehoittaminen tuntui turhalta puheelta ja ahdistavalta vaatimukselta, koska sydän ei ollut saanut syttyä Kristuksen rakkauteen. Silmät eivät nähneet Jeesuksen silmin. Oikeastaan ne eivät nähneet Jeesusta noissa kurjissa, köyhissä ja oppimattomissa ohikulkijoissa. Oli niin paljon mukavampaa tekemistä, hengellistä opittavaa ja kuunneltavaa ja taas opittavaa ja arjessa häärimistä.

Kun Sanasta tullut sisäistetty ja kasvanut usko ja Hengen hedelmät puuttuivat, jäivät teotkin lihallisiksi ja sielullisiksi omien tuntemisten, tahtomisten, ymmärtämisten ja tietämisten synnyttämiksi kuolleiksi häärimisiksi. Ne eivät saaneet mitään aikaan – muuta kuin uskonnollista tietämistä, tehtävien välttelemistä, hajaannuttamista, odottelemista, valittelua ja hengellisen maan laihduttamista. He eivät koonneet Jeesuksen kanssa, vaan olivat huomaamattaan suolattomina Häntä vastaan.

Emme löydä sanoja kuvataksemme sitä rakkautta, vapautusta, toivoa ja iloa, mikä syttyy slummin asukkaassa heidän kohdatessaan Jeesuksen ja saadessaan Häneltä avun. Työssämme Haitilla ja Intiassa sinä muutat joka päivä kärsivien ihmisten elämää. Sinä olet taivasten valtakunnassa tekijänä antamasi uhrin kautta. Olet antamassa heille toivon ja avun heidän tätä hetkeä ja iankaikkisuutta varten. Nyt, tälläkin hetkellä, olet koskettamassa slummilaisten elämää.

12-vuotias orpopoika sanoi halatessaan Marjaa: “Ennen minulla ei ollut äitiä eikä isää, ei kotia, ei vaatteita eikä ruokaa. Mutta nyt Jeesus antoi minulle teidät ja teidän kauttanne kaiken. Minulla on Jeesus ja rakastava perhe – siellä jossakin kaukana – Suomessa!”

Tänäkin jouluna slummilaisten rukoukset sinun puolestasi tulevat täydestä sydämestä ja rakkaudesta. Sinä olet heidän ainoansa – heidän kaikkensa maan päällä.

Pieninkin apusi, siemenesi, on auttanut meitä pitämään lupauksemme noille todellisessa hädässä oleville lapsille Haitilla, Intian rutiköyhillä ja vaikeakulkuisilla vuoristo-alueilla ja jopa Meksikon vaaroissakin. Sinun sydämesi on taipunut näkemään Jeesuksen tarpeet. Olet mukana työssä, jossa sinua rakastetaan, arvostetaan ja tarvitaan.

Kylväessäsi rukoillen runsasta siementäsi työmme hyvään maahan voimme yhdessä viedä uskollisesti Jeesuksen Kristuksen evankeliumia eteenpäin. Siementä antaessasi odota uskossa, että käyttäessään sinun lahjaasi sielujen pelastamiseksi Herra tekee jotakin myös sinun elämässäsi. Sinähän osoitat lahjallasi taivasten valtakunnan asioiden paikan omassa sydämessäsi ja elämässäsi.

Herra itse palkitsee sinulle uskollisuutesi: “Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40).

HAITI on pyytänyt kansainvälistä apua tultuaan nyt julistetuksi hätätilamaaksi.

Myrskyjen, tulvien ja maanvyörymien tuhotessa lehmät, viljat ja valtaosan maanjäristyksen jäljeltä jääneistä hökkeleistä, ja koleran sekä nälänhädän jatkaessa tuhoaan kansan keskellä, on ihme, että asukkaat jaksavat vielä nostaa päätään tai nousta maakuopistaan.

Rukouksenamme on, että voisimme järjestää sisarillemme ja veljillemme Herrassa kunnon jouluaterian. Olemme loka-marraskuussa jakaneet slummeissa 7936 riisiateriaa. Joulukuuksi ei ole vielä mitään.

INTIA

Intiassa olemme painattaneet loka-marraskuussa 5000 ilmaiseksi jaettavaa evankelioivaa kirjasta. Meillä henkilökohtaisesti ei ollut varoja mennä tänä syksynä Intiaan, kuten olimme luvanneet. Sen vuoksi suuri evankelioimiskampanja ovelta ovelle on meidän kohdaltamme siirretty ensi kevättalveksi. Menemme sinne heti kun Herra suo.

Pohjois-Intian rutiköyhillä alueilla on jaettu loka-marraskuussa 8023 riisiateriaa. Marraskuussa pidettyyn kahden päivän kokoussarjaan tuli yli 300 hindua! Monet tulivat uskoon! Herra toimii voimallisesti Intiassa!

Koska teemme työtä Intiassa neljässä eri osavaltiossa, järjestämme suuret evankelioivat joulujuhlatkin eri päivinä eri osavaltioissa. Intiasta pyydetäänkin rukoustukea seuraaville päiville: 23.12; 25.12; 26.–31.12 ja 31.12. koko yö.

Aya Nagarissa olevan seurakuntamme 9-vuotispäivää vietetään suurin evankelioivin juhlin 26.01.2013.

Me rukoilemme sinun puolestasi päivittäin.

Hoitakoon Herra sinua ja läheisiäsi tänä jouluna rakastavalla läsnäolollaan ja antakoon sinulle rauhan, voiman, ilon ja levon Hänessä – ja tietysti myös kaikkea, mitä sinun sydämesi kaipaa!

Menneistä Kiittäen ja Onnellista Joulua ja Uutta Vuotta 2013 toivottaen,

           Marja ja Risto