Rakas ystävä,

Kiitos ja ylistys Herralle siitä, että Hän on sytyttänyt sinussa ja meissä innon ja palavan tulen sydämeen viedä ilosanomaa pakanoille niin Intiassa kuin Haitillakin. Jättäessämme kerran tämän elämän, me emme voi viedä mitään muuta mukanamme kuin sieluja! Meillä on nyt valtava etuoikeus voittaa sieluja missä kuljemmekin. Miten suloista ja turvallista onkaan tehdä työtä Herran itsensä kutsumina, johtamina ja läsnäolossa. Hänen äänensä kuuntelemiseen ei milloinkaan väsy. Herran puhe rohkaisee, antaa ymmärrystä, avaa tietä ja antaa turvan. Kun käsi on Herran kädessä, omat tarpeet ja vaikeudetkin jäävät taka-alalle. Kun katse on eteenpäin, vaosta tulee suora. Kiitos sinulle, että olet ollut uskollinen kannatuksessasi vaikka ehdimme harvoin lähettämään kirjeitä. Työtä on paljon. Sitä tehdään yli omien voimien ja jaksamisten – ja kuitenkin iloiten ja kevyesti Herran voimassa!

Viime kuukausina meillä on ollut matkallamme niin surua kuin iloakin.

Marjan sisar, Pirkko Wahlroos, sai yllättäen 11.7.12 kutsun siirtyä taivaan kotiin. Olimme matkoilla saadessamme tuon suruviestin, joten emme päässeet Suomeen hautajaisiin. Pirkko eli uskossa, joten elämme vakaassa jälleennäkemisen toivossa.

Myös Ulla Lehtinen sai kutsun siirtyä taivaan kotiin 12.8.2012. Kerromme tässä kirjeessä hiukan Ullasta, koska hän oli tämän työn varsinainen perustajajäsen meidän allekirjoittaneitten kanssa.

Vuosaaren kirkon valmistuttua vuonna 1980 Ulla alkoi vetää kirkon rukouspiiriä. Tuohon Ullan piiriin liityimme mekin. Kirkon rukouspiirin lisäksi me aloimme Ullan kanssa kolmestaan rukoilla joka ilta aamutunneille asti meidän kodissamme. Tuota ihmeellistä rukousaikaa kesti parin vuoden ajan. Pyysimme herätystä, voimaa ja armolahjoja. Herra antoi niitä, opetti niiden käytössä sekä alkoi siunata työtämme. Väkeä kokouksiin tuli kaikkialta pääkaupunkiseuduilta. Ihmisiä pelastui kaduillakin. Herra puhui ja me olimme kuin untanäkeväiset. Tuosta kolmen hengen rukousryhmästä alkoi ihmeellinen Herran johdatusten ja ihmeitten sarja.

Valmistamme siitä vuodenvaihteessa 2012-13 Helsingin Evankelioimis-yhdistys ry:n historiikin, mikä on valtava todistus Herran johdatuksesta, ihmeistä ja teoista. Historiikki pannaan vuodenvaihteessa luettavaksi nettisivuille Herralle.com.

Noiden em. rukousöiden tuloksena syntyi siis yhdistys, josta muotoutui seuraavien 31 vuoden aikana kansainvälinen lähetysjärjestö.

Ulla 75-vuotispäivänään.

Työn tuloksena syntyneitä Beraka-järjestöjä on nyt: USA:ssa (Beraka International), Haitilla (Beraka Haiti), Intiassa (Beraka India) ja Suomessa (FinnBeraka).

Tutustuessamme Ullaan me olimme vielä untuvikkoja uskonvaelluksessamme. Mutta Ulla oli jo kasvanut ja herännyt uskonelämänsä “kevääseen”. Hänellä oli suunnaton halu rukoilla, lukea Sanaa ja seurata Herraa hengessä ja totuudessa. Tämä synnytti hänessä hyvät tavat, selkeän ja lujan kiinnittymisen haihattelun ja ajelehtimisen sijasta siihen, millä on Herran edessä merkitystä ja mikä on tarpeellista ja hyödyllistä. Ulla päätti tietoisesti oman vaelluksensa suunnan, määräsi elämässään sen, mitä hän antaa, rukoilee, lukee, katselee, kuuntelee ja ajattelee sekä miten hän palvelee ja evankelioi. Jesaja 35 kuvaa tällaista Herran puoleen kääntynyttä elämää.

Ulla eli kiinteässä suhteessa Herraan. Hän rukoili, lauloi kielillä, “asiat läpi”. Hän lauloi Herralle ilossa ja arjessa. Surussa, koetuksissa ja taisteluissa tuo laulu kirposi itkun ja kyynelten takaa (Jes. 35 ja Room. 8).

“Laula, yksinäinen matkamies, laula, laula, Herra johtaa ties. Vastaa vielä huokauksihin Kerran sullekin. Laula, vaikk’ on murheen musta yö, Yössä loistaa toivon tähtivyö. Yössä soipi kannel kauniimmin Hiljaa sullekin.” (hengellinen laulu 367)

Vakaa hengellinen odotus puhkesi Ullassa kukkaan tehden mahdottomat mahdollisiksi. Arjen ja murheitten erämaasta tuli Herran elämää pursuava ilon puutarha. Jumalan äänelle kuuliaisena hänen ilonsa sykki. Ulla vastasi Herran äänelle, teki parannuksen ja sai ilon ja rauhan. Me emme koskaan nähneet Ullaa ilottomana tai rauhattomana, totisena kylläkin.

Muutos tulee aina ensin tunnetasolla. Sitä seuraa fyysinen ja moraalinen muuttuminen.

Uskonelämänsä “talvessa” oleva henkilö on kylmentynyt ja vetäytynyt syrjään ehkäpä eristäytynytkin. Tällainen lähimmäinen ei ota vastaan oikaisemista tai opettamista. Ulla ymmärsi vaatimusten sijasta rohkaista, kuunnella ja huomioida kärsiviä ja kylmenneitä. Hän toi lähimmäiselleen iloa ja tukea, kunnes sai vedettyä tämänkin herätykseen. Vasta sitten Ulla kehotti: “ Ole vahva, iloitse, älä pelkää! Mene puutarhaan ja vahvista toisia”.

Ulla rohkaisi taisteluissa olevia: “Jos sinun kimppuusi karataan, ei se ole minusta; joka kimppuusi karkaa, se eteesi kaatuu (Jes. 54:15). ja koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, (2. Tess. 1:6).

Hän tiesi sanoa jo kokemuksestaankin, että “vihollinen joutuu suojautumaan – et sinä. Tuska siirtyy niiden päälle, jotka tekevät sinulle pahaa. Sinusta puhutut valheet tulevat todistetusti oikaistuiksi. Olet Herrassa aina voitolla. Häviö ei saa viimeistä sanaa. Vihollinen on menettänyt myrkkynsä, tullut tehottomaksi”.

Ullan suhde Herraan oli iloista, kevyttä ja aktiivista osallistumista. Ullalle oli helppo todistaa uskosta osattomille.

Hengelliseen kevääseen, heräämiseen, päästään kärsimysten ja “kuolemisten”, itselle vähenemisten kautta. Nuo vaikeat hetket synnyttävät, herättävät sydämen rehellisyyteen, syvään antautumiseen Herralle, anteeksiantamiseen, lähimmäisten rakastamiseen ja kunnioittamiseen.

Monet pyytävät, että Herra uudistaisi, muuttaisi, heidät. Mutta he jättävät oman osuutensa muutostyöstä tekemättä! Ihmisen oma osuus on pysähtyä kuokkimaan oma sydän, tekemään parannus, jotta Herran työ pääsee hänessä tapahtumaan. Sitten on kylvettävä tasaisesti hyvää siementä eli Jumalan Sanaa sydämeen (Sana muuttaa), jotta voimme myöhemmin saada haluamaamme kylvömme mukaista satoa. On pysyttävä kiinteässä yhteydessä, rukouksessa, Herraan. Ilman omaa aktiivista osuutta muutosta ei tapahdu. Muutos ei tapahdu ristissä käsin nukkuessa.

Sadon saatuamme on kylvettävä uudestaan, nyt rikkaaseen voimakkaampaan maahan, jotta voimme kantaa hedelmää! Meidän tulee myös kurittaa elämämme turhista ajankuluessa tulleista rönsyistä.

Joskus meille käy niin, että me ajaudumme huomaamattamme hoitelemaan asioita oman ymmärryksemme ja luulojemme mukaan emmekä kuuntele Herran ääntä. Unohdamme hoitaa hengellistä elämäämme lukemalla sanaa ja rukoilemalla emmekä “ehdi” uskovien yhteyteenkään. Näin me siirrymme huomaamattamme elämämme “auton” ohjaajan paikalta takapenkille. Tuota takapenkillä istumistakaan ei aina heti itse huomaa. Me havahdumme vasta, kun auto, elämä, lähtee valumaan takapakkia. Mutta hädässä emme yrityksistämme huolimatta löydä heti keinoja pysäyttää holtiton taaksepäin kulkeminen. Siinä vaiheessa rukous ja avunhuudot ovat pelon ja epäuskon sekaista puhetta, jossa katse ei ole Herrassa ja tulevissa voitoissa vaan ongelmissa! Mutta siinäkään vaiheessa, kun olemme jo rajalla luisua “autossamme” meren syvyyteen, me emme ole lopullisesti hukassa! Meillä on mahdollisuus pelastua, kääntyä ja nousta jälleen. Herra on voimallinen ja halukas pysäyttämään “automme suiston”, murskaavan tuhoutumisemme, jos me kuuntelemme Häntä ja luotamme Häneen, niin että me teemme Hänen sanansa mukaan. Jos siihen suostumme, Hän kehottaa meitä siirtymään jälleen elämämme ohjaajan paikalle. Tuo siirtyminen ohjaajan vastuulliselle ja omaa aktiivisuutta kysyvälle paikalle vaatii todellista kuuliaisuutta, luottamusta ja rohkeutta, koska vaikeudet ja pelot ja ajatusten linnoitukset sekä järjenpäätelmät yhä siinä vaiheessa “saartavat ja pimittävät näkökenttämme ja tunne-elämämme”.

Tuosta alkaa herääminen puolikuolleesta ja toimimattomasta uskonelämämme talvesta kevääseen. Vasta herättyämme me sisäistämme, että meidät on kutsuttu elämään kiinteässä yhteydessä Herraan, keskustelemaan Hänen kanssaan ja iloitsemaan Hänestä. Meidän paikkamme on olla hyviä puolisoita, vaimoja ja aviomiehiä ja sitten hyviä vanhempia ja isovanhempia ja lähimmäisiä. Rakkautemme tulisi toimia sanoissa ja teoissa kanssapalvelijoitten tukemisessa, nostamisessa, rohkaisemissa ja lohduttamisessa – jopa rehellisessä oikaisemisessa ja varoittamisessakin. Mutta perustana tulee olla se, että me toimimme totuudessa ja hengessä.

Kun Herra on meidän “tiemme, totuutemme ja elämämme” (Joh. 14:6), niin me kuljemme epäilemättä katse suunnattuna kohti voittopalkintoja ja kruunuja (ei ongelmia) vain ja yksin sitä tietä, jonka Herra on meille itsekullekin kuljettavaksi antanut: “Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee” (Psa. 32:8). Me teemme kulkiessamme suoraa vakoa, kun emme laske ihmisiä vetämään ja tuuppimaan meitä sivuraiteille Herran kehotusten ulkopuolelle, juoksentelemaan siksakkia tai ympyrää. Kun Herra on totuutemme, me luotamme tunteistamme ja mieleemme pommitetuista ajatuksista, omista järkeilyistämme ja “tiedoistamme” huolimatta Jumalan Sanaan! Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa (San. 3:5-7). Tuota seuraa lupaus, jae 24: Silloin sinä kuljet tiesi turvallisesti etkä loukkaa jalkaasi.

Sanassa meillä on selvä viitta pysyä voittavalla ja menestyvällä tiellä. Kun Herra on meidän elämämme, niin me tahdomme ja pyydämme Herralta, että Hän auttaisi meitä vähenemään itsellemme ja omille tarpeillemme, päämäärillemme ja tahtomisillemme niin, että Kristus saisi yhä suuremman tilan elämässämme. Kunpa voisimmekin sanoa apostoli Paavalin sanoin: ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni (Gal. 2:20).

Kun Kristuksen koko täyteys (ruumis, henki ja sielu) pääsee toimimaan meissä, niin me olemme parannetut. “Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut (Jes. 53:5b). Me elämme, toimimme ja harrastamme silloin voideltuina ja voittajina Pyhässä Hengessä niin, että: edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä (1. Tim. 4:15b). Ja sielunelämässämme tahtomme on Sanan linjassa, tunne-elämässämme on masennuksen sijasta kiitosta, iloa, rohkeutta, toivoa ja uskonvarmuutta Herrassa. Me kuljemme oman viisautemme yläpuolella Herran viisaudessa: ”Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne (Jes. 55 :7- 9). Ullan uskonvarmuus oli Herralle se siemen, josta Hän kasvatti tämän kansainvälisen työn. Ulla osoitti rohkeutta ja uskonvarmuutta ja aktiivisuutta myös järjestäessään ja johtaessaan evankelioimistempauksia ja hengellisiä kokouksia niin Vantaalla, Espoossa kuin Helsingissäkin. Hän toimi myös 30 vuotta yhdistyksen johtokunnassa ja rahastonhoitajana.

Ulla oli 34 vuotta meille rakas ja uskollinen ystävä! Koimme hänen olevan meidän ‘perhettämme’. Ulla hoiti lapsemme ja kotimme, kun me olimme lähetysmatkoilla mm. Intiassa. Ulla jaksoi kuunnella soitimmepa hänelle lähetyskentältä sitten yöllä tai päivällä. Hän näki tilanteet ja vaikeudet uskonsilmin, Herran näkökulmasta. Mikä ihaninta, Ulla jaksoi aina rohkaista! Hänellä oli uskonlahja, hengellistä viisautta ja erottelukykyä. Ulla oli meidän esirukoilijamme, työmme tukija ja sielunhoitajamme! Minkä taivaallisen aarteen me olemmekaan nyt Ullan lähdettyä menettäneet!

Kuinka usein Ulla lauloikaan: “Päiväni rientää kohti loppuaan, on ilo maallinen kuin varjo vaan. Ei ole täällä mitään pysyvää, vain Sinä, Herra, Sinä luoksein jää.” Me itkemme Ullan omaisten ja ystävien kanssa ikävästä vaikka ymmärrämmekin, että Ullan vaivojen aika on nyt ohi. Herra kutsui väsyneen rakkaansa, silmäteränsä, luokseen taivaankotiin. Ikävän keskellä me kiitämme Herraa jokaisesta vuosikymmenestä ja hetkestä, jotka saimme viettää Ullan kanssa, ja iloitsemme ihanasta jälleennäkemisen toivosta Ullan kanssa iankaikkisuudessa!

Surujen aikana me saimme perheenä kokea myös ylitsevuotavaa iloa, kun meille syntyi kolme uutta lastenlasta vajaan neljän viikon sisällä!

Tyttärellemme Saijalle ja hänen miehelleen Davidille syntyivät 12.6.12 kaksospojat Ethan ja Aaron.

Kuvassa Ethan ja Aaron

Isovanhemmat nuoren perheen kanssa

Tyttärellemme Sarille ja hänen miehelleen Frankille syntyi 16.5.12 tyttövauva, Krista. Heillä on ennestään 5-vuotias Kati.

Kuvassa Sari, Kati ja Krista

Krista Sarina

INTIA

Kuvassa näytetään hindin kielistä kirjasta.

Meillä on ollut suuri ilo ja kunnia intialaisen pastorimme kanssa kirjoittaa, editoida ja jo painattaakin hindinkielisiä evankelioivia kirjasia. Rukouksemme on, että varoja kertyisi 100 000 kappaleen painattamiseksi mahdollisimman pian. Me olemme, mikäli varoja kertyy, jakamassa niitä tänä syksynä yhdessä intialaisten pastoreittemme kanssa ovelta ovelle Uttranchalin ja Himachal Pradeshin osavaltioissa, joissa, etenkin Uttranachalissa, ryhmämme tekemän tutkimuksen mukaan asukkaista 97% ei tiedä Jeesuksen Herraudesta mitään. Jotkut kaupunkeihin työtä etsimään tulleet ovat kuulleet jotakin Jeesuksesta mutta se on liian vähäistä edes mitattavaksi. Tämä kirjanen pitäisi saada painetuksi myös lakhsiksi ja jaetuksi henkilökohtaisesti jokaiseen kotiin täyttääksemme Herran antaman evankelioimiskehoituksen. Toivomme ja uskomme, että Herra lähettää tuohon valtavaan evankeliointikampanjaan pikaisesti varoja.

Himachalissa järjetettiin heinäkuuksi kokous, jossa piti kastaa 18 henkilöä. Mutta voimakkaitten sateitten vuoksi joet olivat täynnä mutavettä. Kastetilaisuus piti siirtä elokuuhun.

Tänä vuonna kuten viime vuonnakin lähetimme 2 oppilasta Raamattukouluun. He menevät valmistuttuaan palvelemaan naisia ja lapsia Uttar Pradeshiin ja Orissaan.

Upeana uutisena kerrottakoon, että viime vuonna valmistunut oppilas on jo aloittanut solu-kirkon kolmen perheen kanssa lähellä Pathankotia Punjabin osavaltiossa. Myöskin toinen vastavalmistunut lähettimme on jo perustanut Jassurissa rukousryhmän ja monet ihmiset tulivat uskoon, kun näkivät 9 kk vanhan vauvan parantuvan rukouksessa! Viime kuussa kaksi henkilöä kastettiin. Neljä kastetaan muutaman viikon kuluttua. Intian Itsenäisyyspäivänä seurakuntamme jäsenet, naiset ja lapset, jakoivat traktaatteja ja hyviä uutisia jokaisella kadulla ja jokaiseen kotiin seurakunnan lähettyvillä. Jasskurissa riivattu mies vapautui ja parantui. Sen seurauksena hänen jo 20 vuotta asiasta kärsinyt koko perheensä tuli uskoon. Monet muutkin perheet ovat sen johdosta tulleet kirkkoon. Tosin jotkut parannuttuaan palasivat takaisin vanhoihin tapoihinsa.

Dharamshalassa seurakunta kasvaa päivittäin.

Viimeksi tohtorin perhe liittyi kirkkoon. Viime kuussa siellä kastettiin 9 henkilöä. Nyt siellä on taas muutamia henkilöitä valmiina vesikasteeseen. Ryhmä alkoi evankelioimaan myös vuohien kasvattajia 14 km:n päässä.

Meidän tulisi kyetä kirjojemme lisäksi myös jakamaan enemmän Raamattuja, laulukirjoja ja traktaatteja. Rukoilethan, että me saisimme kiireellisesti varoja suureen evankelioimiskampanjaamme ja kaikkiin em. tarpeisiin sekä myöskin evankelistojen palkoiksi.

Tämän vuoden aikana olemme jakaneet Pohjois-Intian köyhillä vuoristo-alueilla yhteensä 24 005 ateriaa.

Evankelistat matkallaan

Uudet kastettavat

HAITI

Uusia seurakuntalaisia

Uuden seurakunnan avajaistilaisuus.

Trooppisen Isaac-myrskyn jälkeen on Haitilla noussut koleratapausten määrä. Elokuussa raportoitiin 180 uutta kolerapotilasta /päivä. Sitä edeltävinä kuukausina oli ollut 241 ja 115 tapausta. Koleraan on sairastunut vuodesta 2010 lähtien 588 000 ihmistä ja kuollut 7500 henkilöä terveysviranomaisten mukaan.

Isaac-myrskyssä kuoli vähintään 24 ihmistä. Viranomaiset eivät tosin menneet slummiin laskemaan kuolleita. Yli 2000 lehmää kuoli myrskyssä ja yli 80 % maan viljasta tuhoutui!

Tulvavedet tuhosivat yhden kouluistamme ja vahingoittivat useita seurakuntarakennuksia. Kokoustilojen ja koulujen korjaaminen onkin ollut nyt yksi tärkeimmistä ja kiireisimmistä projekteistamme. Meillä on nyt 10 koulua. Iloisena uutisena kerrottakoon, että herätys koululaisten keskuudessa jatkuu. Viime kuussa tuli 10 koululaista uskoon ja kastettiin!

Heinä-elokuussa perustimme uuden seurakunnan. Yli 200 henkilöä tuli ensimmäiseen kokoukseen, joista 30 tuli uskoon. 60 henkilöä liittyi seurakuntaan.

Tammi-toukokuussa olemme jakaneet Haitilla 17216 riisiateriaa. Kesän aikana ruokimme slummissa päivittäin 150 orpolasta.

---

Rakas työmme tukija, kiitos sinulle uskollisuudestasi kannattaessasi työtämme ja rukoillessasi puolestamme! Se on ollut välttämättömän tärkeätä. Kiireellisiä tarpeita on paljon näin valtavan suurissa evankelioimiskampanjoissa.

Rakkaat Nettirukoilijat, on ollut ilahduttavaa, että monet teistäkin ovat kotimaassa olevien vaikeuksienkin keskellä jaksaneet rukoilla myös meidän puolestamme. Me kiitämme esirukouksista! Olette tervetulleita myös työn tukijoiksi.

---

Marjan paljon arvostettua ja kiitosta saanutta kirjaa: IISEBELIEN KEITOKSET SAKENEVAT HAITILLA JA MUUALLAKIN on vielä saatavana. Tuethan työtämme tilaamalla tuota kirjaa joulu-, syntymäpäivä- ja nimipäivälahjoiksi lähimmäisillesi! Kirja voittaa kestävyydessään vierailukukatkin. Kovakantisena kirjan hinta on ainoastaan 22 euroa + postitus.

Ensimmäinen kirja, Rakas Kaikkeni Elämän Vesi, on jo loppuunmyyty.

Tämä syksy on kovin työllistetty. Yritämme saada seuraavan kirjeen jouluksi. Olethan sinäkin uskollinen!

Ole siunattu Jeesuksen nimessä!

Rakkaudella,

           Marja ja Risto