Risto ja Marja Lindqvistin järjestämästä hengellisestä risteilystä:

Kuva laivan kappelista

YSTÄVÄ KARIBIAN RISTEILYLLÄ     8-15.3.2015

Ensiksi uutinen: Marja Lindqvistin syöpäleikkaus onnistui hyvin ja syöpäkudos saatiin poistettua. Patologin lausunnosta selvisi kuitenkin myöhemmin, että syöpä oli lähettänyt etäpesäkkeet kainaloon ja mennyt sieltä imusolmukkeiden läpi verenkiertoon. Nyt syöpää on kainalossa ja sitä etsitään tiesmistä ennenkuin päätetään hoidoista. Koetukset ovat nyt edessä joten Risto ja Marja perheineen olisivat kiitollisia rukoustuesta.

Kiitos Herralle! Marja oli sairaudesta ja väsymyksestä huolimatta nähnyt paljon vaivaa tämän matkan järjestelyissä. Kiitos Marja kaikesta tästä palvelemisesta.

Matkalla ollessa useamman kerran todettiin, että kukaan meistä ei ole mukana sattumalta vaan Jumalan tarkoituksesta. Uskon, että näin oli. Saimme nauttia laivan hienouksista, ylellisyyksistä ja luonnon kauneudesta. Itse koin, että tärkeintä kuitenkin olivat yhteiset hengelliset kokoontumiset ja rukoukset ja yhdessäolo. Saimme hyvää kannustavaa opetusta. Eri henkilöiden puheista ja todistuksista muodostui hyvä kokonaisuus. Kiitos opetuksesta.

Antti, Jari ja Maria

Iloitsimme hengellisistä lauluista, joita johti Antti Pöljö ja lauluryhmä. Antti oli lähettänyt kaikille matkalaisille jo aikaisemmin levyn hänen tekemistään lauluista. Kiitos Antti tästä lahjasta. Koimme Jumalan Hengen ilmapiirin ja Hengen vapautta.

Tärkeää oli tutustuminen uusiin ihmisiin myös tulevaisuuden yhteydenpidon tarkoituksessa. Tapasimme Eilan kanssa jo yhden pariskunnan matkan jälkeen.

Viimeisessä hengellisessä kokoontumisessa laivalla kysyttiin minkä asian kukin haluaa ottaa mukaan ja minkä jättää elämästään pois. Hämmästyttävän monilla ne olivat rohkeus ja pelko. Tarvitsemme rohkeutta luottaa Jumalan lupauksiin ja toimia niiden mukaan. Tarvitsemme rohkeutta tunnustaa syntimme ja virheemme ja rohkeutta tunnustaa uskoamme ihmisten edessä. Tarvitsemme rohkeutta lähteä liikkeelle ja täyttää omaa kutsumustamme. Tämä rohkeus on Jumalan kunnioittamista.

Kirjoitin joskus erääseen vaalivetoomukseen, että tarvitsemme Suomessa kunnioittamisen ja kannustamisen kulttuuria. Apostoli Paavali kehottaa: ”Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” (Room. 12:10.) Se on lähimmäisenrakkautta. Se tuo iloa ja yhteyttä. Sen perustana on Jumalan kunnioittaminen. Omalla kohdallani kaksi kysyttyä asiaa olivat avoimuus ja sulkeutuneisuus. Eräs henkilö joka ei tiennyt tästä rohkaisi minua matkan jälkeen juuri avoimuuteen. Sain näin vielä rohkaisua tässä asiassa. Siis homma toimii. Emme turhaan tee aloitteita ja päätöksiä. Emme turhaan rukoile.

Antti opettaa

Saimme kuulla tärkeää opetusta siitä kuinka meidän tulee elää niiden parissa, jotka eivät tunne Jumalaa. Tärkeää on aitous, avoimuus ja vilpitön välittäminen ihmisistä. Mieleeni jäi erityisesti se mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen ystävyydestä. ”Te olette minun ystäviäni, jos teette mitä minä käsken teidän tehdä…Minä kutsun teitä ystäviksi, sillä olen ilmoittanut teille kaiken, mitä olen kuullut Isältäni.” (Joh. 15:15.) Asioiden jakaminen on ystävyyttä.

Meidän suurin tarpeemme on olla Jeesuksen ystäviä. Siitä seuraa kaikki muu. Meidän tarjoilijamme ja huonepalvelijamme olivat hyviä esimerkkejä palvelemisesta. He olivat iloisia ja ystävällisiä ja huumorintajuisia. Ainakin kaksi heistä osoittautui uskoviksi. Syntyi hyvä yhteys. Joku sanoikin, että Jumala lähetti meidät heidän luokseen oppimaan palvelemista. Jeesus sanoi: “Joka teistä on suurin se olkoon teidän palvelijanne.” (Matt. 23:11.) Psalmissa sanotaan: ”Palvelkaa Herraa iloiten, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemuiten.” (Ps. 100:2.)

Illalliset maistuivat

Olemme kiitollisia henkilökohtaisesta rukouspalvelusta. Se oli monille avuksi ja siunaukseksi. Herra kastoi useita Pyhällä Hengellä (Apt. 11:16; Matt. 3:11; Mark. 1:7-8; Apt. 2:4; Luuk. 3:16) ja antoi armolahjoja (1. Kor. 12:4-11; 14:1). Jotkut saivat näkymiä tuleviin tehtäviin… Oli myös vapauttavaa purkaa sisintä rukouspalvelussa.

Jumalahan on antanut erilaisia armolahjoja ja palvelutehtäviä seurakunnan rakentumiseksi. Pyydetään niitä itsellemme ja Jumalan seurakunnalle. Jumala on tarkoittanut hengellisen toiminnan tiimityöksi.

Ehtoollista vietettiin laivalla kahteen otteeseen Jeesuksen muistoksi. Siinä oli hyvä yhdessä ja kunkin erikseen vastaanottaa syntien anteeksi saaminen ja kivuista ja vaillinaisuuksista ja sairauksista vapautuminen ja parantuminen.

Uskomisella on keskeinen asema pelastumisessa ja Jumalan palvelemisessa. Marja kertoi kuinka Herra alkuaikoina johti heitä Sanan ja sen linjassa olleitten ilmestysten ja profetioiden ja merkkien kautta. Herra johtaa niin vieläkin, mutta he kokevat, että Herra on vuosikymmenien aikana yhä enemmän kasvattanut heitä turvautumaan ja luottamaan ja tekemään ratkaisuja elämässään ja työssään kirjoitetun Jumalan Sanan varassa. Jumalan henkilökohtainen tunteminen ja usko ja luottamus on kasvanut. Jumalan tahdon ja teiden ymmärtäminen ja Sanan ilmoittamien vaatimusten ja myöskin oikeuksien sisäistäminen on sitä, että Sana on “tullut lihaksi” ja ohjaa kuuliaiseen toimintaan, yhä enemmän Jeesuksen kaltaisuuteen.

Jumala tahtoo kasvattaa meitä jokaista elämään ja toimimaan hänen sanansa varassa. Siksi on tärkeää tuntea Sanaa, lukea ja opiskella sitä. Raamattu sanoo, että Jumalan armotalous perustuu uskoon eli siihen, että otamme Jumalan lupaukset vastaan itsellemme. (1. Tim. 1:4; 2. Piet. 1:3­4.)

Uskossa on kysymys Jumalan kunnioittamisesta (Room. 4:20-­21). On hyvä muistaa, että lähetyskäskyssä Herra lupasi merkkien eli ihmeitten seuraavan uskovia. (Mark. 16:15­-20.)

Ainon synttäreitä laulettiin

Riston ja Marjan esimerkki lähetystyössä rohkaisee meitäkin luottamaan Jumalaan ja toimimaan uskossa. Kun Elisa oli saanut tehtäväksi olla Elian seuraaja hän alkoi toimia odottaen Jumalan ihmettä ja huudahti: ”Missä on Herra, Elian Jumala? Kun hän löi Elian viitalla vettä se jakautui kahtia ja Elisa kulki Jordan virran yli. Jumala teki ihmeen. (2. Kun. 2:13­-14.) Jumala avaa meillekin tien. (Jer. 31:9.) Jumala on antanut meille valtavat lupaukset elämäämme varten. (2. Piet. 1:3­4.)

Iloitsemme niistä seitsemästä henkilöstä, jotka kastettiin, kuusi heistä kastettiin Haitin rannalla ja seitsemäs laivan porealtaassa. Toivotamme Jumalan siunausta kastetuille. Tuli mieleen se kuinka Filippus kastoi etiopialaisen hoviherran. Välttämättä ei tarvita juhlallisia tiloja ja pitkiä seremonioita.

Poikkesimme Haitille, Jamaikalle ja Meksikon rannikolle. Osa joukostamme teki pitempiä retkiä Meksikossa ja Jamaikalla. Saimme vähän kosketusta maihin. Toivottavasti sekin muistuttaa meitä rukoilemaan näiden maiden puolesta.

Meidän olosuhteemme laivalla olivat upeat. Kerroimme monille ruokapöydässä, että laiva on rakennettu Suomessa. Sää ulkona oli lämmin ja maisemat kauniita. Tuli mieleen Paavalin sanat: ”Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa. Olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin…Kaiken minä voin hänessä, joka minua vahvistaa”. (Fil. 4:12­13.) Paavali kirjoitti tämän kirjeen vankilasta. Jumala on meidän kanssamme niissä olosuhteissa, joissa olemme. Jumala sanoi Pergamon seurakunnalle: ”Minä tiedän, missä sinä asut…(Ilm. 1:13.) Herra ei ole omistaan välinpitämätön.

Risto ja Vesa Meksikossa

Matka oli siunauksellinen ja tuntui mukavalta taas palata Suomeen omaan kotiin ja panemaan käytäntöön mitä on saanut. Kiitos matkan järjestäjille ja jokaiselle mukana olleelle tärkeästä osuudesta. Kiitos Jumalalle tästä siunauksellisesta matkasta.

Siunausta toivottaen,
Vesa Rahkonen

Risteilyyn liittyviä:

• Katso Antin valokuvia matkasta
• Katso lisää valokuvia matkasta
• Ohjelma (PDF)
• Opetusten yhteenveto (PDF)
• Vesa Rahkosen runo 1 (PDF)
• Vesa Rahkosen runo 2 (PDF)