Ennen uskoontuloaan Fifi oli johtava henkilö ‘secret societissa’. Häntä pidettiin pahana voodoopapittarena. Eräänä päivänä voodoopapit ja –papittaret kutsuivat Fifin voodookokoukseen, jossa pyydettäisiin henkiä, demoneja, auttamaan kongressin ehdokasta menestymään tulevissa vaaleissa.

Saadakseen vaaliehdokkaansa menestymään voodooväen piti, henkien käskystä, haudata elävältä samaan hautaan kantava lehmä ja kahdeksannella kuukaudella raskaana oleva nainen.

Kantava lehmä löytyi maaseudulta. Mutta kahdeksannella kuukaudella raskaana olevaa naista oli vaikeampi heti löytää. Etsiskelyn jälkeen he löysivät uskovan myyjättären, Beatrinen, orpokotimme lähellä olevasta elintarvikekaupasta.

Papit ja papittaret valmistautuivat hengen vaatimissa punaisissa vaatteissaan seremoniaan, josta vaaliehdokas oli maksanut heille paljon. Kaivettiin suuri hauta, jonka pohjalle nainen ja lehmä pantiin sidottuina kasvotusten. Seremonian aikana Fifi huomasi, että haudassa makaavan Beatrinen huulet liikkuivat. Muille ilmoittamatta Fifi kuuli Beatrinen rukoilevan: ”Herra, sinä olet vapauttanut minut monta kertaa. Vapauta minut taas ja tämä lapsi, niin minä julistan sinun kunniaasi.” Fifi ei kuitenkaan välittänyt Beatrinen rukouksesta, vaan jatkoi toisten kanssa henkien manaamista paikalle ja tanssimista tauottoman rummutuksen pauhinassa. Oli päästävä henkien valtaamaksi.

Nyt nuo riivatut lapioivat hiekkaa naisen ja lehmän päälle. Molemmat oli sidottu. Tiukat narut aiheuttivat kipua Beatrinen ranteissa, polvissa ja nilkoissa. Hänen kätensä oli sidottu selän taakse. Käsivartta painoi. Kostean kylmä hiekka puristi kaikkialta. Vauva kuuli huumaavan metelin ja rummutuksen, vaistosi äidin kauhun ja reagoi siihen asennon vaihdoilla ja jäntevillä potkuilla.

Lehmä taisi pissata, ainakin se haisi. Demoniset henget, viha ja kuolema ilkkuivat voittoaan hautaajien silmistä uskovalle Beatrinelle. Jokainen heitetty hiekkalapiollinen koski. Ilma alkoi loppua, ja pää oli haljeta.

Epätoivosta tuskaisen Beatrinen ajatus kiersi rataa: “Jeesus pelasta; Jeesus ota minun henkeni ja lapsen henki. Jeesus auta!” Kun Beatrine oli jo kokonaan peitetty, voodoopapit ja -papittaret kuulivat omasta metelistään huolimatta haudasta kristillistä taivaallista laulua. Samassa Beatrine nousi hiekkojen läpi. Sidosnarut olivat poissa, ne jäivät montun pohjalle. Beatrine käveli paikalta rauhallisesti pystyssä päin, taakseen katsomatta. Voodooväellä ei ollut voimaa yrityksistään huolimatta ottaa häntä kiinni, koska näkymätön Jumalan voima ympäröi Beatrinen.

Demoninen voodooväki oli aluksi raivoissaan, sitten pelosta kauhuissaan. He pelkäsivät vapisten Beatrinen Jumalaa, Jeesusta. Voodoojumalista ei ollut apua. Ne pakenivat vapisten.

Voodoopapitar Fifi muisti Beatrinen soperruksen: “Vapauta minut, niin minä julistan sinun kunniaasi.” Fifi ei päässyt kuulemastaan rukouksesta eroon. Se vaivasi häntä yötä päivää lepoa antamatta. Viimein Fifi meni tapaamaan Beatrinea, jonka anteeksiannon, voimallisen julistuksen ja uskonrukouksen kautta Fifi vapautui palvomistaan hengistä. Fifi, tuo entinen pahantekijä, siirtyi kuolemasta elämään, vankeudesta vapauteen ja pimeydestä valkeuteen. Nyt Fifi ja Beatrine julistavat yhdessä Jeesuksen voittoa ja kunniaa.

Suurista koetuksista kertoi myös Paavali kirjeessään Korinttolaisille (2. Kor. 1:8-10): ”Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin, ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää. Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa.”

Ettemme väsyisi ja napisisi ahdistuksissamme, vaan kerskaisimme niistä ahdistuksista koituvan myönteisen vaikutuksen vuoksi elämässämme, Paavali muistutti meitä koettelemusten ja ahdistusten tarkoituksesta (Room. 5:2b-5):

”…ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.”

Tässä uskossa ja toivossa voimme vaeltaa Psalmin 138:7 sanoin:
”Vaikka minä vaellan ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minut. Sinä ojennat kätesi minun vihamiesteni vihaa vastaan, ja sinun oikea kätesi auttaa minua.”