SYYSKIRJE 2010

RAKKAAT YSTÄVÄT,

Lähdimme Haitiin aavistaen, että matka ei olisi helppo. Ajoittain nousi ajatus ja tunne, että näinköhän tullaan takaisin…

Vaikeuksien aallot olivat peittää meidät jo matkaa edeltäneinä viikkoina siitä lähtien, kun aloin kirjoittaa kirjaa “Iisebelien keitokset sakenevat Haitissa”. Vihollinen teki kaikkensa estääkseen minua paljastamasta hänen niljakkaita toimintatapojaan ja päämääriään ja muistuttamasta hänen jo kärsimästään täydellisestä tappiosta. Saatanallahan ei ole valtaa maan päällä, jos emme sitä hänelle luovuta. Ainoastaan Jeesuksella on valta, sillä Hän sanoo: “Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt. 28:18b).

KOETUKSET ALKOIVAT KOTONA

Parin viikon sisällä ennen matkaamme me koimme pilvenhattarallisen esimakua Jobin (Job. luvut 1 ja 2) koetuksista. Tyttäremme Sarin jalka turposi äkisti kaksinkertaiseksi, mihin ei sairaalareissullakaan löydetty syytä. Hänen miehensä selkäleikkauksessa tehty haava avautui kaksi kertaa niiteistä huolimatta. Lopulta se saatiin kontrolliin sairaalassa. Samaan aikaan tyttärellämme Saijalla epäiltiin viikkokausien tutkimusten jälkeen maksasyöpää. Hänen kuntonsa romahti, valkosolut katosivat ja veriarvot olivat kymmenkertaiset sallittuihin nähden. Saijan miehen, Davidin, kasvot halvaantuivat ja poikamme, Tatu, masentui. Kesken kirjoittamiseni tietokoneeseeni tuli ongelmia, internet katosi ja printti lopetti toimimasta. Kaikki edellämainitut ja monet muutkin tässä mainitsemattomat harmit tapahtuivat kahden viikon sisällä! Lisäksi ymmärsimme rukouksessa, että Haitissa olevan talommekin suhteen nousisi ongelmia…

Olimme kestokykymme rajoilla. Vihollinen hyökkäsi rajusti joka suunnasta tarkoituksenaan lamaannuttaa meidät toimintakyvyttömiksi, ettemme olisi edenneet ja yhä etenisi niihin edeltävalmistettuihin voittoihin, joihin Herra oli ja on meitä johtamassa askel askeleelta. Vihollinen teki kaikkensa, jotta olisimme menettäneet ilon ja samalla voiman Herrassa!

Selvisimme perhettämme ja työtämme koskevasta tulituksesta voittajina sotimalla hengellisesti: Luimme ja puhuimme Sanaa, vetosimme Isän Aabrahamille ja hänen siemenelleen, meille (Gal. 3:29), antamaan ja itse kauttansa vannomaan lupaukseen (Hebr. 6:13) ja siihen, että olemme kirouksista vapautettua Uudenliiton väkeä Jeesuksessa (Gal. 3:13-14). Rukoilimme ja kuuntelimme Herran puhetta, vastustimme perkelettä ja nautimme usein ehtoollista…

Ennen lähtöämme Matti-ystävä koki rukouksessa, että vihollinen vastustaa matkaamme raivoissaan tietäessään valtakuntansa kutistuvan Jumalan Valtakunnan kasvaessa! Ystävät kokivat “Jumala vievän meitä voittosaatossa enkelien raivatessa tietä tasaiseksi ja käärmeitten luikertelevan pakoon Pyhän Hengen voiman edestä.” Anja näki ympärillämme kolminkertaisen enkelimuurin. Nämä profetiat sitten toteutuivatkin.

RIESAT: AMPUMISET, MURTAUTUMISET JA RYNNÄKKÖRYÖSTÖ

Laskeuduimme Port-au-Princeen kesäkuun alkupäivänä. Lentokentällä oli tavanomainen haitilainen melske. Miehet viuhtoivat hikisinä ja kiireisen näköisinä joka suuntaan; menemättä kuitenkaan minnekään tai saamatta paljoakaan aikaiseksi. Touhukas pälpätys täytti sen, mitä jäi tekemättä.

Meillä oli tapamme mukaan neljä suurta matkalaukullista ja kaksi käsipakaasia täynnä lääkkeitä, ruokia, vaatteita, liinavaatteita, pyyhkeitä, vedenpuhdistustapletteja, astioita ja lisäksi uusi projektori slummia varten. Kiitos lahjoittajalle!

Lentokentällä töheltävä ja kovaääninen “auttajien mafia” säntäsi kimppuumme. Viisi miestä jokaista matkalaukkua kohti. Miehet yrittivät väkisin repiä laukkuja käsistämme ja ravasivat kintereillämme autolle härkäpäisestä vastustamisestamme huolimatta. He vaativat räyhäävästi jokaiselle poukkoilijalle rahaa vaikkapa vain laukun hipaisemisesta. Laukut rämäytettiin rivakasti auton lavalle ja matkaan! Yhden oli istuttava lavalla vahtimassa laukkuja koko pölyisen matkan ajan muuten laukut olisi varastettu liikennevaloissa.

Olimme rukoilleet ihmettä, että saisimme Beraka Internationalin talon myydyksi yhdessä viikossa! Herra vakuutti, että uusi omistaja on jo odottamassa. Asioiden jouduttamiseksi Danel Georges hankki meille työvoimaa talon kunnostamista ja siivoamista varten.

-ELÄIMET

Näin kämmenenkokoisen paksun ja erittäin myrkyllisen hämähäkin vilahtavan lattialla matkalaukkuamme kohti. Seuraavana päivänä keittiön kaapista vilisti kaksi samanlaista hämähäkkiä. Kostean ummehtuneen alakerran ikkunalaudalta hyppäsi suuri rotta jalkoihini. Sissi tappoi sen sisällä. Kirput purivat meidät tomaatin punaisiksi. Kutisimme hirvittävästi yötä päivää, vaikka panimme vahvimmat hyttysmyrkyt iholle ja myrkytimme patjat, tyynyt ja lakanat päivittäin mitä vahvimmilla aineilla. Kolmen senttimetrin pituisia torakoita vilisti salaman nopeasti vesisäiliöstä…

Yöllä Risto pomppasi sängystä rakettina kahden ampiaisen pistäessä häntä takamuksiin. Huomasimme verhon suojaan ikkunan sisäpuolelle kiinnittyneen ampiaispesän.

Yötä päivää oli hirvittävän kuuma! Sähköä ei ollut ja ilma seisoi. Olimme vuorokaudet ympäriinsä hiestä litimärät. Ensimmäisenä aamuyönä heräsimme siihen, että talomme lähellä ammuttiin ihminen. Poliisille oli turha soittaa; eivät viitsisi vastata puhelimeen; ja eihän heillä olisi autoakaan tulla; ja eihän meilläkään ollut edes puhelinta.

Meillä on Haitissa kaksi mustaa koiraa. Pienempi on jokaisen ystävä mutta suurempi on vaarallinen – todellinen verihurtta. Sen toinen silmä on sokeutunut ja hajuaisti mennyt ehkäpä pahoinpitelyn vuoksi. Tein verihurtasta kaverini ruokkimalla ja puhumalla sille. Koira hyväksyi Riston kaverikseen ilman noita temppujakin, ja Risto oli talossa nyt ainoa, joka sai laittaa sille pannan kaulaan! Kaikille muille koira raivosi, näytti purukalustonsa ja iski kinttuun kiinni purren niin, että sen pää tärisi.

-TYÖVOIMA

Meillä oli vain kolme päivää aikaa saada talo myyntikuntoon. Olimme Floridasta lähtiessämme sopineet seuraavan viikon jokaiselle päivälle talonkatsojia, kaikki ulkomaisia firmoja. Kunnostustyöt eivät kuitenkaan lähteneet käyntiin suomalaisella vauhdilla. Meille varatut työntekijät osoittautuivat työtä karttaviksi selittelijöiksi, jotka seisoskelivat tai piileskelivät ulkona tai huoneissa ja penkoivat tavaroita varastaakseen minkä ehtivät. He liittoutuivat keskenään estääkseen työn etenemisen. Ymmärsimme heti, että työntekijät oli pikaisesti poistettava talosta. Irtisanomisen hetkellä he tukeutuivat joukkona toisiinsa, eivätkä olisi millään poistuneet talosta. Nämä henkilöt olivat niitä Matin näkemiä, vihollisen lähettämiä, “käärmeitä”, jotka olivat tulleet vain estämään ja vahingoittamaan. Rohkaisuksemme Risto näki aamupäivällä suuren enkelin kävelevän pitkin askelein ikkunoittemme ohi takapihalla. Saimme tuon työväen ulos ainoastaan Herran avulla! Palkkasimme sitten slummista kunnon uskovia ihmisiä paikalle.

Herra antoi meille myös yliluonnollista tietoa ja viisautta huomata laskutapa, jolla meiltä yritettiin velottaa valuuttaeroilla hämäten irtisanotun väen palkoissa 44%-86% yli todellisten kulujen.

-AMPUMISET JA MURTAUTUMISET

Seuraavana iltana klo 18.00 alkoi lähistöllä voodooseremoniat, jotka kestivät aamuun klo 4.30:een. Voodooväki kutsui kuolleitten henkiä, voodoojumaliaan (= demooneja) paikalle voimakkaalla tauottomalla rummutuksella, lauluilla, tanssilla ja viina- ym. uhreilla. Osallistujat halusivat täyttyä noilla riivaajahengillä. Meteli oli niin voimakas, ettemme nukkuneet silmäystäkään.

Voodoomenojen loputtua talomme lähettyvillä ammuttiin kolme ihmistä. Hirvittävä huuto, naisten ja miesten parku, lasten kirkuminen ja koirien raivoisa räksytys vallitsivat pimeän tienoon. Kuulimme selvästi heidän sanansa, joten ampumiset tapahtuivat lähellä. Emme nyt tienneet, olivatko ampujat tulossa seuraavaksi meidän taloomme. Meidänkin koirat haukkuivat. Tilanne oli karmea. Ambulansseja tai poliiseja ei tietenkään tullut. Nehän eivät toimi maassa, kuten ei toimi palolaitoskaan. Maan virkamiehistähän 20% kuoli maanjäristyksessä. Molempien öiden ampumiset tapahtuivat voodookokousten jälkeen. Öisten mellakoiden vuoksi otimme slummista muutamaksi yöksi taloomme poliisin aseistaman uskovan, Jackin.

Kolmena yönä tappajat yrittivät kuitenkin tulla sisään. Ensimmäisellä kerralla he rikkoivat portin “idioottivarman timanttilukon” ja portin alla olevan sementtilattian, jonka sisälle porttia lukossa pitävä rautatanko oli työnnetty. Koirat räksyttivät ja hyppivät raivoissaan ilmaan kuin jojot. Ne herättivät meidät vaaraan. Miehet ryntäsivät karkuun kun Jack ja Risto menivät ulos.

Toisena yönä heräsimme siihen, että rosvot sahasivat rautasahalla lukkoja, rautatankoja ja -ketjuja katki. Sähköjä ei ollut. Seisoin Riston kanssa kahdestaan pimeässä olohuoneessa rukoillen kielillä ja odottaen, miesten ryntäämistä sisään. Jack ei ollut tällä kertaa talossa. Yht’äkkiä ääneni muuttui voimakkaaksi miehen ääneksi. Ajoittain huomasin siinä auktoriteetin rosvojen suuntaan. Karjaisin englanniksi Jeesuksen nimessä, että miesten on heti poistuttava! Yritin taskulampun valossa kurkkia yläkerran rautatankojen välistä alas mutkan taakse, sahaajien suuntaan. Kosketin vahingossa seinän sähkökosketinta. Yht’kkiä talon valot syttyivätkin palamaan vaikkei sähköä ollutkaan! Talo oli valaistu kuin palatsi. Syntyi vaikutelma, että meillä oli paljon väkeä panemassa valoja päälle. Kielillä puhumiseni muuttui voimakkaammaksi ja miehisemmäksi, joten meiltä kuului ulos miesten ääniä. Kohta rosvot häipyivät ja me menimme nukkumaan.

Kolmantena yönä miehet olivat jo sisällä alakerrassa. Kuului miesten askelia ja rautatankojen kolinaa. Oli pimeyden hetki. Sähköjä ei taaskaan ollut eikä Jackiä. Pelko kuristi ja rintaa puristi. Tuntui, että happi loppui. Oli kolkkoa odottaa “tappajien” tuloa yläkertaan. Siinä paniikissa mieleeni välähti, että tässä me valkeuden lapset tutisemme pimeydessä. Rukoiltuamme kielillä minuun tuli yliluonnollinen rohkeus ja voima. Tiesin hengessäni, että minun oli mentävä alakertaan kohtaamaan pelkoa aiheuttavat henkilöt. Ei ollut enää tärkeää, jäänkö henkiin vai en. Ajattelin, että elän tai kuolen Herrassa Herralle. Riston vastusteluista huolimatta lähdin pitkässä yöpaidassani tallustamaan taskulampun valossa alas kapeita kivirappusia. Risto tuli vastahakoisesti perästä viidakkoveitsi kädessään. Mitä lähemmäksi pääsin alakerran kiinni olevaa ovea, sitä vahvemmin ajattelin, että menen voittamaan ja ajamaan pakoon nuo pelkoa tarjoavat viholliset.

Muistin Sanan paikat: Herra on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voivat ihmiset minulle tehdä? (Psa. 118:6; Hebr.13:6) ja Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa (1. Joh. 4:4).

Ymmärsin ja uskoin, että vaikka miljoona tappajaa tulisi meitä vastaan, niin meissä oleva Herra olisi voimakkaampi kuin kaikki miljoonissa tappajissa olevat demoonit yhteensä! Menimme Herran voimassa – omassa voimassamme emme olisi kyenneetkään. Meillä oli hengellinen yliote, kukaan rosvoista ei kyennyt meitä kohtaamaan vaan pakenivat sysimustaan yöhön.

Tunkeilijat yrittivät siis tulla kolmena yönä, mutta joutuivat joka kerta pakenemaan. Selvisimme yksin Herran avulla. Olimme Jeesuksen veren vuoksi vapautetut ihmisten ja kuoleman pelosta. Pelko ei saanut meistä voittavaa otetta vahvoista yrityksistään huolimatta. Pelkotilanteissa oli suurin kiusaus toimia sielun (järjen, tahdon ja tunne-elämän) pohjalta eli lihassa. Vaikeinta koetuksessa, tuollaisessa paniikkitilanteessa, oli kieltää itsensä ja toimia yksin uskosta ja uskon rohkeudessa Sanan pohjalta. Siinä piti aktiivisesti lähteä hakemaan aarteet, hengelliset voitot, pimeyden kätköistä. Meidän piti hengellisin asein voittaa fyysinen vihollinen, joka tuli meitä vastaan näkyvin asein. Oli siis oltava valmis kuolemaan ja elämään Herrassa!

-RYNNÄKKÖRYÖSTÖ

Aamuvarhaisella ennen, lentokentälle lähtöämme, ihmettelimme porttimme eteen pysäköityä kuorma-autoa. Ajattelimme auton särkyneen siihen ja kuljettajan lähteneen hakemaan apua. Risto vei ajoissa verihurtan viileään sementtihuoneeseen, jotta pian tulevat sairaalan työmiehet voisivat tehdä työtään tulematta purruiksi. He todella pelkäsivät koiraa. Risto päästi sitten sementtimiehet työhönsä avaamalla rautaportin lukon. Samalla portinavauksella tuli erottamamme työntekijä, lippahattu-Magaline. Hän selitti noutavansa jotakin omaansa…

Risto ei heti huomannut naapurin kolmisen metriä korkean kiviaidan taakse piiloutunutta väkeä, joka tunkeutui nyt väkisin sisälle. Tuo 12-14 henkilön rosvojoukko tulikin Magalinen kutsumana ja hänen avukseen ryöstämään meidät! Olimme taaskin kahdestaan ja yritimme taistella ryöstäjiä vastaan. Ehdimme erottaa joukosta aiemmin työstä erottamamme varkaat. Muut olivat meille tuntematonta voodooväkeä?

Tuo porukka kaappasi käsiinsä mitä ehti, kantoi saaliinsa kuorma-auton lavalle ja tuli hakemaan uutta lastia toisten sillä välin pidätellessä Ristoa ja minua. He ryöstivät kaiken: orpokodille ostetut ompelukoneet, hellan, jääkaapin, kattilat, lautaset, lasit, kulhot, kauhat, pesuvadit ja ruoat – koko keittiön puhtaaksi! Kun keittiö oli tyhjennetty, varkaat rupesivat kantamaan huonekaluja olohuoneesta.

Huusin englanniksi yhdelle tuolien kantajista: “Jeesuksen nimessä, tuo takaisin ne tuolit!” Yht’äkkiä kantaja kääntyi ja toi kantamansa kaksi tuolia takaisin. Heidän poistuessaan portin edessä seisoneen kuorma-auton lava oli täpötäynnä. Onneksi rahamme, lentolippumme ja passimme olivat vielä piilossa suurten, ovesta ulos mahtumattomien, rautasänkyjen rautaputkien sisällä!

Mutta ryöstöporukka ei kyennyt koskemaan meihin! Eivät edes lyöneet tai tönineet meitä! Vastaavissa ryöstötapauksissa perhe pakenee kodistaan, jos ehtii, tai ainakin piioutuu, koska rosvot yleensä ampuvat, mukiloivat, raiskaavat tai kidnappaavat lunnaitten toivossa. Tuossa hätäkässä meille ei tullut edes mieleen, että meidän olisi pitänyt pelätä tai paeta, vaan me edellytimme, että rosvojen on paettava ja rupesimme vastustamaan heitä ja tavaroiden kantamista talosta. Ehkäpä se hiukan hämmensi rosvoja, että me “vanhat harmaahapset” jäimmekin vastustamaan. Mutta he nauroivat, ivasivat ja pilkkasivat meitä ja olivat erittäin röyhkeitä ja julkeita. Se sattui.

HERRAN ANTAMAT VOITOT TYÖSSÄ JA KOTONA

1. OLIMME YMMÄRTÄNEET OIKEIN…

Sunnuntai-aamuna olivat seurakuntien kokoukset slummissa aamurukouskokousten lisäksi klo 7.00, klo 11.00 ja klo 17.00. Kun olimme siirtymässä klo 11.00:sta kokoukseen Herra kehoittikin meitä pysymään kokouksen sijasta talossamme “näyttääkseen saamamme voiton.” Jäimme vähän pettyneinä taloon. Mutta vähän ennen klo 11.00 portin eteen kasaantui 30 ihmistä, jotka kertoivat, että heidät oli määrätty tulemaan meidän taloomme jonkun toisen työtä varten. Ymmärsimme, että Herra tahtoi meidän näkevän tämän todistukseksi siitä, että me olimme viikkoja aikaisemmin ymmärtäneet oikein rukouksessa saamamme varoittavan tiedon, että jollakin oli aikomus tyypilliseen haitilaiseen tapaan omia talomme toiseen työhön. Haitin tämänhetkisen lain mukaanhan kuka vaan saa ottaa haltuunsa toisen omistaman talon ja muuttaa siihen, jos siinä ei asu ketään. Talo on silloin menetetty, koska sisäänmuuttaneita ei saa ulos talosta. Sen vuoksi, että olimme Herran kehoituksesta oikeaan aikaan paikalla, henkilön suunnitelmat menivät myttyyn, ja hän unohti ilmoittaa tilaamilleen ihmisille, että kokouspaikka olikin muuttunut. Herran antamalle ymmärrykselle kuuliaisina, olimme nyt saaneet voiton; Talo jäi edelleen hallintaamme. Miten Pyhä Henki ohjaakaan, kun toimimme Sanan linjassa kompromisseitta! Jumalalle kunniaa tuo se, että luotamme Hänen viisauteensa ja oikeudenmukaisuuteensa ja toimimme rohkean päättäväisesti Hänen etukäteen antamiensa ohjeiden mukaisesti.

2. LAHJOITIMME TALON

Perjantaina talo oli putipuhdas. Ikkunatkin oli pesty pariin kertaan. Lauantai-iltapäivänä haravoimme vielä etupihan ja kadunpuoleisen edustan siistiksi.

Tiistai-aamuna tuli ensimmäiset talonkatsojat, haitilainen rouva kahden aikuisen tyttärensä kanssa. He vilkaisivat talon nopeasti. Sitten rouva kertoi jo hengessään odotelleensa tätä taloa Herralta saamaansa työtä varten. Hän jatkoi, että hänellä ei ole rahaa ostaa taloa, mutta Herralla on. Rukouksessa vakuutuimme, että Herra tahtoi meidän myynnin sijasta lahjoittavan talon rouvan johtamalle järjestölle. Pystyimme tekemään sen ahneudesta vapautettuina iloiten tälle ensimmäisenä näyttöpäivänä tulleelle ensimmäiselle katsojalle! Peruimme muut viikolle sovitut näyttöajat. Viikkoja jälkeenpäin ymmärsimme, että Herra ajoitti ja ohjasi talon lahjoituksen niin, että talo meni Hänen valitsemalleen lapsia auttavalle hengelliselle järjestölle eikä maallisille järjestöille tai varkaille. Tiedämme, että Jumala maksaa talon omalla tavallaan ja ajallaan.

Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy (Hebr. 13:16).

Tapahtuman juhlistamiseksi nautimme illallista slummipastoriemme ja opettajiemme kanssa syömällä riisiä ja intialaista kastiketta!

Lahjoittamamme kiinteistö kadulta katsottuna.

Risto ottamassa Berakan kilpeä pois talon seinästä.

Perjantaina vierailimme tuon haitilaisrouvan perustamassa 100 lapsen orpokodissa sekä 20 vaikeasti vammaisen lapsen kodissa. Etenkin vammaiskodissa kyyneleet pirahtivat silmiimme. Oli valtavaa kokea se Herran läheisyys, rakkaus, ilo ja luottamus, mikä noissa hoitopaikoissa oli. Tutustuimme myös hänen johtamaansa sairaalaan, joka oli osittain vaurioitunut maanjäristyksessä. Potilaita makasi teltoissa paahtavassa kuumuudessa. Ymmärsimme yhä selvemmin, miksi Herra halusi meidän luovuttavan talon tälle järjestölle. Sairaat lapsipotilaat oli pikaisesti saatava sisälle ja meidän talossamme oli jo valmiina 18 sänkyä patjoineen!

3. HERRA TOIMI NOPEASTI, MEILLE TARJOTTIIN LAHJAKSI UUTTA TALOA!

Seuraavana aamuna lähdimme vuoristomatkalle. Mutta ennen talosta lähtöämme piilotimme jälleen rahamme, passimme ja lentolippumme rautasänkyjen rautaputkien sisään! Ajoimme vuoristotalolle kuutisen tuntia. Illan suussa alueen pastori tuli tervehtimään ja pyysi meitä saarnaamaan sunnuntai-aamun kokouksessa.

Oli kulunut viisi päivää talomme lahjoittamisesta. Nyt meitä tuli yllättäen tapaamaan eri maista tulleiden lääkäreiden ja taiteilijoiden ryhmä, 30 henkilöä. He keskustelivat mielellään kanssamme, koska olimme tietämänsä mukaan ainoat lähetystyöntekijät, jotka ovat tehneet 19 vuotta työtä slummissa. Saimme todistaa näille uskosta osattomille hyväntekijöille Herrasta ja Hänen ihmeistään ja tunnusmerkeistään (Mark.16:17-18).

Eräs mies keskeytti keskustelumme ranskalaisen lääkärin kanssa ja pyysi meidät sivuun. Hän sanoi, tietämättömänä juuri lahjoittamastamme talosta, että he ovat valinneet meidät saamaan ilmaisen talon. “Jos löydätte tontin, niin me rakennamme teille lahjaksi uuden, niin suuren, hurrikaanit ja maanjäristykset kestävän talon kuin haluatte.” Olimme tuossa vaiheessa riekaleina väsymyksestä. Olimmehan nukkuneet vain 2-3 tunnin yöunia levottomuuksien, kirppujen ja hiostavan kuumuuden vuoksi. Ehkä väsymyksestämme johtuen, kieltäydyimme talotarjouksesta. Mutta mies pyysi sinnikkäästi meitä harkitsemaan. Pohdimme nyt asiaa uskoen, että talotarjous tuli Herralta. Hänhän ei jää kenellekään velkaa, vaan maksaa jokaiselle tämän itsensä käyttämän mitan mukaan:

”Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, puhdistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin”(Luuk. 6:38).

Osa kansainvälisestä ryhmästä, joka tarjosi meille uutta taloa, on katselemassa vuoristomaisemaa.

4. VUORISTOSEURAKUNTALAISET TÄYTTYIVÄT PYHÄLLÄ HENGELLÄ, SAIVAT ARMOLAHJOJA JA PARANTUIVAT!

Sunnuntai-aamuna vuoristokirkkoon oli rankkasateen ja voimakkaan ukonilman vuoksi patikoinut vain 100 henkilöä. Kokouksen alussa pidettiin Raamattutunti. Sitten siunattiin pieni Marielle-tyttönen Herralle ja seurakunnan yhteyteen. Minulla ei ollut aikaa valmistaa saarnaa mutta Herra laski niin suuren voitelun, uskon ja voiman päälleni, etten ole ennen kokenut! Herra lupasi minulle, että Hän täyttää koko seurakunnan Pyhällä Hengellä ja parantaa jokaisen. Heti alettuani saarnata ihmiset innostuivat ja oikein “pureutuivat” sanomaan. Heidän kasvoistaan ja olemuksestaan näki, että uusi aika alkoi heidän sisimmässään. He syttyivät ja täyttyivät Pyhällä Hengellä jo saarnan aikana! Käyttämäni englanti ja laaja sanavarasto ylitti minun ruostuneen kielitaitoni. Ajoittain huomasin käyttäneeni sanoja, joiden merkitystä en tiennyt.

Yhtäkkiä puheeni jälkeen koko seurakunta, 100 henkeä, oli polvillaan sementtilattialla. Rukoilimme erikseen jokaisen puolesta. Kaikki, 4-5 lasta lukuunottamatta, saivat armolahjoja ja virittivät ne heti uskossa käyttöönsä! He syttyivät ja parantuivat, useimmat välittömästi ja joillekin parantuminen tulee asteittain, esim. pienelle tytölle, jolla oli kasvain vatsassa. Selvästi minulla toimi se “lopunajan voitelu”, jonka ilmenemistä olen jo kauan kiitellen odottanut!

Marja saarnaamassa

Marielle-tyttönen siunattiin Herralle.

Maanantai-aamusta lähtien, sairaalan sementtimiesten korjatessa lahjoittamamme talon sisäseiniä, olimme viimeiset päivämme Haitissa kaikkialle taloon levinneessä sementtipölyssä ja lekojen paukkeessa.

Viimeisenä iltanamme Haitissa Aram nouti meidät pieneen slummikotiinsa. Hänen seurakuntalaisensa oli valmistanut meille Haitin kansallisruokaa. Söimme sitä muovisista juhlalautasista. Nautimme tuon kodin rauhasta ja syvästä yhteisestä ilosta Herrassa. Jälkiruuaksi oli kahvit ja Haitin mangoa.

Nukuimme viimeisen yömme Haitissa matkalaukut valmiiksi pakattuina. Rahat, passit ja matkaliput olivat vielä piilotettuina rautasänkyjen putkissa. Siunasimme jokaisen huoneen ja sanoimme tavallamme jäähyväiset tuolle rakkaaksi tulleelle talolle ja verihurtillemmekin. Koirat seurasivat meitä masentuneen oloisina kaikkialle. Vaistosivat, että lähtisimme pian pois…

5. VOITTOJA JA MENESTYMISTÄ MYÖS JOKAPÄIVÄISESSÄ TYÖSSÄ

5.a. EVANKELIOIVAT ELOKUVAILLAT JA TUHANNET KOTIKÄYNNIT

Raamatunaiheisia elokuvia tulee katsomaan n. 500 ihmistä arki-iltaisin ja 1000 ihmistä sunnuntaisin. Osanottajia on enemmän kuin useimmissa suomalaisissa seurakunnissa! Herra tekee hengellisten elokuvien ja niiden alussa olevien sananopetusten kautta ihmeitä. Ihmisiä tulee uskoon ja kastetaan! Pastorit, opettajat ja seurakuntalaiset eivät ehdi lepäilemään. Slummissahan ei lukutaidottomille mainosteta kokouksia radioissa, lehdissä eikä ilmoitustauluilla, vaan heitä kutsutaan henkilökohtaisesti vierailemalla heidän kotihökkeleissään tai tapaamalla heitä kaduilla, kouluteltoissa jne. Täytyy olla useita tuhansia ihmisiä kutsuttu, että 1000 henkilöä kävelee paahtavassa helteessä paikalle!

Meidän tulee nyt yhdessä kerätä varoja, ja myös jokaisen itsekin antaa mahdollisuuksiensa mukaisesti, hankkiaksemme lisää äänentoistolaitteita, generaattoreita ja projektoreita. Kypsynyt sato on kiireisesti kerättävä talteen! Sielujen voittaminenhan on koko lähetystyön tärkein päämäärä!

5.b. ORVOT JA SAIRAAT

Läheiseen työyhteyteemme on talon lahjoituksen myötä tullut 100 lapsen orpokoti ja 20 vammaisen lapsen koti ja sairaala. Herra laajensi näin telttavaarnamme myös slummin ulkopuolelle!

Edessämme on Taivaan Isän erityisesti meitä varten valmistama mahdollisuus auttaa vakavasti nälkiintyneitä ja sairaita katulapsia ja orpoja, joiden mahat pömpöttävät nälästä ja joiden harventuneet hiukset ovat jo muuttuneet nälästä oranssinvärisiksi. Nuo nappisilmät nukkuvat yönsä lämpimän jätetunkion päällä tai vanhoissa pahvilaatikoissa. He syövät savesta läpsyttämiään hiekkakakkuja nälkäkipuihinsa ja juovat ruskeaa vettä saastuneesta sameasta joesta! Orvot tarvitsevat rakkautta ja ruokaa, jota jaammekin, tietenkin teiltä, työn kannattajilta, saamiemme varojen mukaan! Tänä vuonna olemme tähän päivään mennessä jakaneet Haitissa yhteensä 489.768 riisiateriaa eli lähes puoli miljoonaa ateriaa! Intian slummissa olemme tänä vuonna jakaneet riisiä työyhteydessämme olevan kolmen seurakunnan kautta yhteensä 16.000 ateriaa! Kiitos Herralle ja teille!

Risto ja Gladys orpokodin edustalla.

Hoida minua!

Kaikkien hylkäämä poika sai kodin.

Risto rukoilemassa vammaisten lasten puolesta.

5.c. LÄÄKÄRIPALVELU

Raiskatut, yhteensä 264 registeröityä raiskausta sitten tammikuisen maanjäristyksen, pienet tytöt ja vanhat naiset tarvitsevat lääkärin apua, jota tarjoammekin. Mutta voidakseen panna itsensä likoon vapaaehtoisessa auttamisessa, lääkärikin tarvitsee apua oman perheensä elättämiseksi tai uuden kotikolon kyhäämiseksi rikkimenneen tilalle.

Ystävämme johtaman sairaalan synnytyshuone.

Satojen leikkausten leikkaussali.

Sairaalan keittiö

Hyljättyjen vammaisten lasten koti.

5.d. SEURAKUNNAT JA KOULUT

Monet aiemmin ja vielä maanjäristyksessä uudestaan hajonneista 25 seurakunnastamme ja 25 koulustamme nostavat jo uljaasti päätään kokoontuessaan joko taivasalla tai saamissaan kansainvälisissä suurissa teltoissa. Pastorit ja seurakuntalaiset, jotka siirrettiin busseilla muille seuduille asumaan, ovat jo aloittaneet siellä kokoustoiminnat. Kokopäiväinen evankelioiminen ja sielujenvoittamistyö etenee. Slummiväki on Herran hiomia timantteja siinä työssä! Nuo hiomiset niihin liittyvine kipuineen on käyty vaikeuksissa, joista meillä hyvinvoivilla ei ole aavistustakaan…

Myöskin vuoristoseurakunta, joka täyttyi Pyhällä Hengellä matkamme aikana, on nyt laajentamassa työtään vuoristokyliin, joissa nuo innokkaat Herralle elävät seurakuntalaiset jo kulkevatkin evankelioimassa.

Näemme, että hengellinen työmme näiden 19 vuoden aikana Haitissa, on aina kasvanut, jopa moninkertaistunut, suurten vaikeuksien ja menetyksien aikoina. Jouduttuaan muuttamaan vaikeuksien vuoksi uusille alueille, pastorit, seurakuntalaiset ja opettajat ovat aina heti aloittaneet siellä hengellisen toiminnan. Näinhän alkuseurakuntalaisetkin toimivat hajaannuttuaan Jerusalemista. He levittivät evankeliumia uusille alueille.

5.e. HÄÄT, SYNTYMÄPÄIVÄT JA MUUT JUHLAT KÖYHIEN KESKUUDESSA

Meidät kutsuttiin puhumaan häissä. Uskovan hääparin iloa ja onnea ei haitannut hääkakun tai muunkaan tarjoilun tai rekvisiitan puuttuminen. Tärkeintä heille oli Herran läheisyys, ilo ja rakkaus, mikä korvasi monin tavoin slummin puutteet.

Pientä kirkkokansaa

Tyttö ja Raamattu

Toivomme, että jokainen tiedostaisi työmäärämme ja sen polttavat tarpeet ja ymmärtäisi sydämessään, että nämä tarpeet ovat nyt Herran jokaiselle henkilökohtaisesti tarjoamia mahdollisuuksia rakastaa Herraa kärsivissä lähimmäisissä (Matt. 25:31-40) ja antaa uhreja, joihin Jumala mielistyy (Hebr. 13:16).

Olkoon rukouksenamme: ”Herra, auta, ettemme vuohien tavoin unohtaisi nälkäisiä, sairaita, kodittomia, vammaisia, vankeja tai muitakaan, joilta puuttuu jokapäiväisen elämän perustarpeet. Hiljennä sydämemme kuulemaan ääntäsi, tunnistamaan tahtosi ja suostumaan siihen! Avaa silmämme näkemään Sinut lähimmäisissämme! Jeesuksen nimessä. Amen” (Matt. 25: 31-45).

5. f. VOITOT KOTONA

Sarin jalka parani, samoin Frankin selkä ja haava. Saijalta iloinen uutinen:
maksatautienerikoislääkärit päättivät lopettaa Saijalle varatut tutkimukset, koska kaikki hänen veriarvonsa menivät yht’äkkiä normaaleiksi. Ohiossa herättää ihmetystä Saijan äkillinen parantuminen. Myöskin David parani kasvohalvauksesta. Tatu on paranemaan päin. Hän tarvitsee esirukousta noustakseen kokonaan.

HERRA NOSTI VAIKEUKSIIN PAINUNEEN KATSEEMME

Vihollinen oli jo ennen matkalle lähtöämme ja etenkin matkamme aikana pystyttänyt ympärillemme vaikeuksien muureja. Olimme nuo kolmisen viikkoa Haitissa yötä päivää suurissa henkisissä ja hengellisissä taisteluissa ja fyysisestikin hengenvaarassa! Ja omat lapsemmekin perheineen olivat käsittämättömissä sairauksissa kotona. Vihollisen päämääränä oli, että me emme omalta ahdistukseltamme ja stressiltämme enää kykenisi näkemään Herraa emmekä Hänen tahtoaan.

Meillä oli Haitissa koko ajan suuri voima ja voitelu päällä, jolloin kaikki eläminen ja toimiminen tapahtui yli omien fyysisten ja psyykkisten voimien. Herra antoi meidän ylittää nuo rajat, jotta Hänen ennaltavalmistamansa tehtävät tulivat hoidetuiksi!

Kun tuo stressi ja voitelu voimineen, hengellinen sota, laukesi sitten kotona pohjattomaksi väsymykseksi, niin kärsin viikon rynnäkköryöstöön liittyvistä painajaisunista ja sisäisestä vapinasta. Niitä seurasivat parin viikon rintakivut huimauksineen. Väsymys tuli niin voimakkaaksi, että oli vaikeuksia selviytyä päivittäisistä tehtävistä.

Hävittyään Haitissa, vihollinen yritti nyt kotona, melkein onnistuenkin siinä, ettemme olisi väsymykseltämme huomanneet niitä Herralle kunniaa ja kiitosta tuovia voittoja, jotka Herrassa saimme.

Kotiin tultuamme me ajattelimme ja puhuimme huokaillen läpikäymistämme vaikeuksista ja voimakkaista taisteluhetkistä. Silloin Herra näytti meille saamamme voitot ja muistutti, että Eliakin, saamiensa suurten voittojen jälkeen, näki väsymykseltään ja masennukseltaan vain vaikeudet ja vaarat. Elia halusi vain nukkua ja kuolla (1. Kun. 19:4-14). Nyt Herra kehoitti meitäkin lepäämään ja samalla iloitsemaan siitä, että uskomme oli kestänyt koetukset. Vasta silloin, kun Herra oli antanut meidän “ymmärtää” voitot ja sen, että uskomme oli koeteltu noissa kärsimyksissä, me kykenimme iloitsemaan ja kiittämään tapahtuneista ja siunaamaan kaikkia niitä, joita Herra oli käyttänyt testaamiseksemme ja hiomiseksemme! Nyt ilo ponnahti väsymykseenkin!

Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä (1. Piet. 1:6-7).

Rukoilkaa meidän edestämme; sillä me tiedämme, että meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa. Hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen (Hebr. 13: 18,21).

Rakkaudella,

           Marja ja Risto Lindqvist