Harppoessamme kevään kirkkautta ja sen synnyttämää uutta elämää kohti, meidän on aika tarkastaa ja siivota myös omat asenteemme työssä, saamiemme leivisköjen käyttämisessä. Yksi tie siihen on hengellisen näkökyvyn tarkastaminen.

Epäjumalien palvojilla ja tämän maailman luonnollisilla ihmisillä on väärä maailmankuva, vääristynyt näkökyky, koska he ovat synnin orjia. Heitä ohjailevat pimeyden voimathan eivät voi valehtelijoina pysyä totuudessa.

Vihollinen tekee kaikkensa vääristääkseen uskovienkin näkökyvyn. Useimmiten ja voittoisammin hän tekee sen sielunelämän kautta (tahto, järki, tunteet, päättely- ja erottelukyky ja väärä ajankäyttö). Jos vihollinen saa otetta ajatusmaailmastamme, jos alamme hellimään hänen syöttämiään ajatuksia, niin hän on jo voittanut meidät ja vääristänyt näkökykymme.

Sen vuoksi meidän, uskovien, on hyvä peilata Jeesuksen veren kautta motiivimme, ajatustemme linnoitukset ja järjenpäätelmämme ja kaikki ne rakennelmat, jotka olemme itse rakentaneet Sanalla hoitamattoman sielunelämämme pohjalta (anteeksiantamattomuus, pelot, katkeruus jne.) tai jotka vihollinen tai tämä maailma odotuksineen on rakentanut ympärillemme. Noiden rakennelmien perimmäisenä tehtävänä on estää meitä näkemästä selkeästi tietämme ja tehtäväämme Herrassa ja estää meitä luottamasta ja turvautumasta yksin Herraan.

Meidän tulee vapautua itsestämme, kuolla itsellemme, niin että Kristus voisi tulla suureksi ja elää meissä, ja että taivasten valtakunta (lahjavanhurskaus, ilo, rauha ja voima Pyhässä Hengessä) ilmenisivät meissä.

Kristuksen elämä meissä paljastaa motiivimme ja väärät asenteemme, suoristaa tiemme ja poistaa peitteen silmiltämme. Hän antaa yliluonnollista taivaallista selkeyttä, ymmärrystä ja viisautta välttää tunne-elämämme kautta tarjotut montut ja pysäyttää vihollisen tulenpalavat nuolet. Kristuksen elämä meissä kuljettaa meitä voitosta voittoon, pitää terveinä ja yltäkylläisinä. Vain Herrassa me voimme rakastaa lähimmäisiämme niinkuin itseämme. Pyhän Hengen voimassa kulkiessamme vihollisen voimat vapisevat ja pakenevat meitä, koska he eivät kestä Jumalan pyhyyden läsnäoloa eivätkä kirkkautta.

Olkaamme siis raittiit ja suorat. Silmämme ovat sielun peili. Tarkastathan oman näkökykysi, tilasi Herrassa?

MITEN NÄET JA TOIMIT?
Marraskuussa 1999 ja Huhtikuussa 2011

Ilman näkyä ja usein näynkin kanssa voi tehdä työtä vuosia saamatta oikein mitään aikaiseksi.

Ihmiset asettavat itselleen ja lähimmäisilleenkin päämääriä. He suunnittelevat työmenetelmiä ja etsivät varoja. Mutta vain Jumala antaa henkilölle mittatilaustyönä häntä varten valmistetun ja Herrassa menestyvän näyn, mielikuvan tulevasta. Uskon kautta tuo näkymätön sitten kutsutaan näkyväiseksi. Herralta tullut näky ei polje paikallaan. Se etenee ja muuttuu työn edetessä. Näky kasvaa ja suuntaa tulevaisuuteen, ajattelemaan etukäteen. Näky ei hyssyttele menneisiin sillä Jumala ei toista itseään. Hänen antamansa näky on persoonallinen. Vaatii aikaa saada Herralta työnäky, selvyys Hänen tahdostaan. Tie siihen on Sanan lukeminen ja syvä rukouselämä. Pitkään uskonvaraiseen työjaksoon motivoituminen edellyttää näkyä. Se edellyttää henkilöltä itselle kuolemista ja Kristuksen elämistä hänessä.

Mutta vajavaisella ja virheitäkin tehneellä on mahdollisuus uudistua, kasvaa ja saada uusi selvä ja tuore näky. Hengellisen näkökyvyn tarkastus on ajoittain jokaiselle paikallaan, niin että elämää ja työtä eivät pääsisi nakertamaan seuraavat korjattavissa olevat vaillinaisuudet:

LIKINÄKÖISYYS: Henkilö näkee lähellä olevat asiat terävästi ja kaukana olevat epäselvästi. Hän suunnittelee ja tekee vain tämän hetken, nyt ja tässä olevia töitä. Henkilön kiinnostus ei riitä kestävyyttä ja pitkäjännitteisyyttä vaativiin tehtäviin. Hän ei myöskään jaksa odottaa Sanan lupaamaa satoa tulevaisuudessa. Hän jää ilman satoa. Laaja-alaisuuden ja kokonaiskuvan puuttuessa henkilö ei näe työssään metsää puilta.

KAUKONÄKÖISYYS: Henkilö näkee terävästi kauas mutta epäselvästi lähelle. Kokiessaan lähellä olevat työt rasituksena hän suunnittelee vain pitkäntähtäimen kaukana olevia töitä. Hän välttelee kantamasta vastuuta ja tarttumasta tässä ja nyt oleviin tehtäviin.

Tällainen henkilö on unohtanut Jeesuksen opetuksen päivittäisen työn välttämättömyydestä (Matt. 25:31-46). Hän ei näe, että vain välitavoitteitten, jokapäiväisten leivisköjen käyttämisten kautta edeten saavutetaan kaukana oleva päämäärä. Henkilöltä puuttuu ojentautuminen saamansa näyn mukaan! Hän unohtaa, että hän uskoontultuaan lähti juoksemaan uskon kilparadalla kohti päämäärää, kruunuja ja seppeleitä. Kilparadalla edetään kuitenkin sääntöjen mukaisesti askel askeleelta, tehtävästä seuraavaan tehtävään, leiviskän käyttämisestä seuraavan leiviskän käyttämiseen. Nämä “välitehtävät” ovat yhdessä sitä näyn helminauhaa, joka johtaa voittopalkinnon saantiin maalissa.

MONITAITTOISUUS: Henkilö näkee työt hajanaisesti ja rajoitetusti. Hän ei näe kokonaisuutta. Yrittäessään mukautua hän itse kokoaa paljon yksityiskohtia eri töistä ja rakentaa niistä sitten itselleen epärealistista kokonaisuutta. Varsinaisen, todellisen näyn puuttuessa toiminnassa ei ole selvää linjaa. Jatkuvista muutoksista väsyneenä hän juoksee ympyrää tai siksakkia ja häiritsee touhuiluillaan lähimmäisiään, vakaassa hengellisessä sodassa olevaa rivistöä.

IKÄNÄKÖ: Tässä näkökyky on iän mukana heikentynyt ja mukautumiskyky vähentynyt. Henkilö on joustamaton, negatiivinen, kovettunut ja itsekäs. Hän ei osaa ei jaksa eikä välitä muuttua. Hän ei näe tämän päivän tarpeita ja vaatimuksia, vaan elää vanhoissa menetelmissä ja menneessä hyvässä ajassa.

KARSASTUS: Henkilö katsoo kieroon. Silmät ovat samanaikaisesti eri suuntiin. Hän ei saa mistään selvää kuvaa. Henkilö vilkuilee sivuilleen löytääkseen ‘vihreämpää ruohoa’, paikan päästä paremmin ja helpommin esille. Hän on saattanut tarttua auraankin, mutta koska hän ei ole suoraviivainen tehtävissään, vaostakaan ei tule suoraa. Häneltä puuttuu asioiden tärkeysjärjestys eikä hän pysty tekemään selviä valintoja.

LAISKA SILMÄ: Henkilö on hidas toimintaan ja Jumalan käyttöön. Motivaation puuttuessa hän ei viitsi astua kynnyksen yli kulkeakseen avatusta ovesta. Ryhdistäytymättömänä ja selvän kokonaiskuvan puuttuessa henkilö jatkaa tyytyväisenä hengellisessä ‘sokeudessaan’.

SILMÄNPAINETAUTI: Henkilö ei itse huomaa asteittaista näön hämärtymistä. Ilman hoitoa hän saattaa menettää näön kokonaan. Kiireet, levon puute, heikko valaistus (ei lue tarpeeksi Sanaa eikä rukoile) ja stressi hämärtävät ja tuhoavat hengellistä näkökykyä ja työtä ja aiheuttavat välinpitämättömyyttä lähimmäisiä kohtaan.

KAIHI: Epätarkka ja yhä huononeva näkö. Silmillä oleva ‘peite’ vahvistuu. Henkilö näkee hämärässä paremmin kuin kirkkaassa valossa. Hän on kahdentien kulkija, joka viihtyy maailmassa paremmin kuin pyhyydessä. Hän näkee huonosti ja häikäistyy katsoessaan aurinkoa vasten. Henkilö ei kestä Jumalan pyhyyttä, kirkkautta eikä totuutta. ‘Synnin peite’ estää vastaanottamasta Sanan valoa. Ainoa apu hänen kohdallaan on selkeä parannuksen teko ja uudistuminen ensimmäiseen rakkauteen Herrassa.

Lähetyksen uranuurtaja Apostoli Paavali säilytti kuolemaansa asti hengellisen näkökykynsä, työnäkynsä ja kutsumuksensa:

Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen; sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut. (Apt. 22:14-15).

Mutta Herra sanoi hänelle (Ananianakselle): “Mene; sillä hän (Saulus) on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen. (Apt. 9:15).

Paavali teki kaikki kolme lähetysmatkaansa 11 vuoden sisällä, vuosina 45-47 ja 49-51 ja 52-56. Hänen vankeusaikansa olivat Kesareassa ja Roomassa vuosina 56-60 ja 64-67. Paavali palasi Roomaan vuonna 64, jolloin syttyi Rooman suuri tulipalo. Tuolloin keisari Nero aloitti uskovien vainot. Paavali ja Pietari vangittiin. Paavali kuoli marttyyrikuoleman vuonna 67.

Synnynnäisenä johtajaluonteena Paavali, ei lannistunut ruumiillisista eikä henkisistäkään rasituksista: vainoista, syytöksistä eikä epäillyksistäkään. Hän kesti koetukset, työhönsä osallistumattomien tyrkyttämät mielipiteet, kansanmetelöinnit ja vastoinkäymiset. Haaksirikossakin, ollessaan vankina, hän ‘valitsi’ ottaa johtajan paikan, kun muut olivat jo menettäneet toivonsa. Hän kesti, koska tiesi olevansa matkalla Roomaan eikä merenpohjaan. Paavali hoiti tehtävät ‘tässä ja nyt’, mutta hän samalla katsoi ja eteni päättäväisesti kohti matkansa päämäärää.

Paavalilla oli kipunsa ja murheensa ja pistin lihassa. Emme tiedä, oliko pistin sairaus vai vainot. Mutta hän oli yksinäinen ihminen. Hän selvisi henkisissä ja hengellisissä taisteluissa persoonallisuudellaan, viisaudellaan ja älykkyydellään Herrassa. Hänen motiivinsa olivat rakkaus ja kristuskeskeisyys. Mutta hyssyttelemisen ja pokkailun sijasta hän uskalsi olla myös kiivas taistelija. Jumala oli valmistanut hänet siihenkin. Paavalilla olikin tiukka kiista työtoverinsa Barnabaan kanssa. Hän kirjoitti kiivaasti ja rohkean suorasti myös Galatian ja Korinton seurakunnille niissä olevista epäkohdista. Ja Korinton seurakunnalle hän kirjeitse puolustautui syytöksiä vastaan. Herra vahvisti Paavalin julistuksen ihmein ja merkein. Vainoista huolimatta hänen työnsä tuloksena syntyi seurakuntia!

Hiljaisina aikoina vankeudessa ja talvehtiessaan Korintossa, Paavali teki erilaista ja erivaatimustasolla olevaa lähetys- ja opetustyötä, kuin hän teki kulkiessaan lähetysmatkoillaan uskovien ja pakanoiden keskuudessa. Poissa ollessaan hän Pyhän Hengen innoittamilla kirjeillään kehoitti, opetti, rohkaisi ja kuritti yksittäisiä uskovia ja lähettäjiään ja seurakuntia. Tuskinpa silloiset kirjeitten saajat ymmärsivät, että juuri noiden kirjeitten kirjoittaminen oli se osa Jumalan Paavalille antamasta työstä, joka kantaisi suurimman sadon taivaan aittoihin, ja toimisi vielä 2000 vuotta jälkeenpäinkin.

Paavali näki työssään lähelle ja kauas, nykyhetken ja tulevaisuuden. Hänellä pysyi kokonaiskuva työstä ja päämääristä. Paavali ei jäänyt kiinni tuttuihin tapoihin, vaan mukautui ja löysi eri tilanteissa, eri aikoina ja eri kulttuureissa oikeat työtavat ja asiat. Paavali oli tavoite- ja päämäärätietoinen. Hän ei haihatellut, ei vilkuillut sivuille eikä taakseenkaan. Hän oli linjassa pysyvä mies. Hän käytti niin paljon hengellisiä lahjoja, että tuli niiden kautta itse hoidetuksi vainoissa, työpaineissa ja puutteessakin. Samalla näky ja motiivi säilyivät ja hän säästyi synniltä, joka sokaisee, vääristää tai osittain peittää hengellisen näkökyvyn.

Lopussa elämäänsä tarkastellessaan Paavali sanoi turvallisesti:

Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. (2.Tim 4:7).

Me olemme innostuneita Herran tekemistä rohkaisevista ja uskoa vahvistavista ihmeistä ja voiman osoituksista niin Haitissa kuin Intiassakin. Nuo ihanat tapaukset ovat olleet niin värikkäitä, poikkeuksellisia ja harvinaisia, että olemme halunneet kertoa niistä vuosienmittaan kirjeissämme teillekin. Kerromme niistä lisää Marjan syksyllä ilmestyvässä kirjassa. Siksi olemme pitkissä kirjeissämme jättäneet omien asioittemme kertomisen vähemmälle.

Tällä hetkellä meillä on Haitissa 18 kokopäiväistä pastoria ja rehtoria. Olemme saaneet pystytetyksi 10 kirkkoa maanjäristyksessä hajonneitten tilalle ja 10 kouluakin on jo täydessä toiminnassa. Tosin jokunen toimii vielä teltassakin. Oheisena on kuvia koululaisten tämän kevään valmistujaisista. Lisäksi meillä on nyt 2-4 ryhmää, jotka tekevät viikottaisia evankelioimistempauksia slummin kaduilla. Myös kristilliset elokuvat vetävät runsaasti kansaa Sanan kuuloon. Riisiäkin olemme jo tämän vuoden puolella ehtineet jakamaan.

Risto on yhä Beraka Haitin (nonprofit org) presidentti. Tämän alaisuuteen kuuluvat kaikki Berakakirkot ja -koulut.

Alkuvuodesta luovutimme kansainvälisen Beraka Internationalin (nonprofit) vävypoikamme johdettavaksi. Siihen liittyneiden kuuden vapaaehtoisen tohtorin lisäksi olemme nyt saamassa Miamista ja West Palm Beachista vapaaehtoisia lääkäreitä sairaalatyöhön.

Beraka Maisonin, orpokotitalon, jo lahjoitimmekin sairaalan käyttöön.

Slummin poikakuoro

Intiassa meillä on nyt neljä kokopäiväistä evankelistaa ja seurakunnat pastorineen. Olemme viime vuoden lopussa aloittaneet kaksi uutta lähetysaluetta. Valmistelemme paraikaa Intiassa pidettäviä Pääsiäisjuhlia siihen liittyvine evankelioimisineen sekä ensi kesällä pidettävää nuorten raamattukoulua.

Hallinnolliset työt hoidamme USA:ssa. Meille rakkaina töinä pysyneet esirukous- ja rukouspalvelu sekä hengellisten asioitten opettaminen jatkuvat edelleenkin. Filosofian tohtoreina (Raamatullinen sielunhoito) me vastaamme sielunhoidon ja opettamisen alueella tapahtuvasta työstä, minne Herra meidät sitten lähettäneekin.

Ja tietenkin Marja valmistelee toista syksyllä ilmestyvää kirjaansa: “Iisebelien keitokset sakenevat”. Kirjan tuotto menee kokonaisuudessaan lähetystyön tukemiseksi. Se sopii miehille ja naisille. On edustava ja herättelevä ja varmasti ajatuksia muuttava lahja. Käy nimipäivä- ja syntymäpäiväsankareille, joululahjoiksi ja voittaa vierailukukatkin. Mietithän ostotarpeesi. Postitamme lähikuukausien aikana kirjeet ennakkotilauksia varten.