Syyskuu 2020
YHTEISKUVA ORVOISTA kesällä 2020. Joitakin lapsia puuttuu kuvasta. Orvot olivat turvassa ja voivat hyvin. Koulunkäynti aloitettiin taas.
Rakkaat terveisemme teille siellä kaukaisessa ja kaipaamassamme kotimaassa. Uskomme rukouksien kautta, että Herra on varjellut teidät terveinä, ja että te olette saaneet virkistyä Suomen ihanasta kesästä. Tuokoon alkava syyskausi teille runsaasti siunausten satoa uskollisesta kuuliaisuudestanne Herralle. Kiitos rakkaat rukouksistanne. Ne ovat kantaneet ja auttaneet. Kiitos myös työn taloudellisesta tukemisesta, joka on ollut tuiki tarpeellinen töiden hoitamiseksi kentällä.
Me olemme yhä koronaviruksen uhan alla ja tavallaan eristyksissä niin Haitilla, Intiassa, Keniassa kuin Amerikassakin. Suuria katumellakoita nousee kuin sieniä sateella. Palopommit lentää ja pyssyt paukkuu. Ilma on kostean kuumaa kuin saunan löylyissä. Nyt pari trooppista myrskyä, mahdollisesti hurrikaaniksi muuttuvia, on tulossa meille päin.
Syvistä harmeista ja vaikeuksista huolimatta kaikki on mennyt lopulta hyvin. Ihmeitä tekevä Herra on läsnä. Hän virvoittaa, varjelee, hoitaa, antaa voimaa ja parantaa. Viime kuukausien lähes kestämättömät ongelmat ovat työntäneet ihmisiä lähemmäksi Jeesusta. Ensimmäinen rakkaus Herraan on syntynyt monen sydämessä häivyttäen harmaat ja ahdistavat koronaviruksen sekoittamat päivät ilon ja ylistyksen alle. Väkeä on tullut uskoon! Kiitos Herralle!
Lähetämme tässä varhaisen syyskirjeemme mahdollisten trooppisten myrskyjen tai hurrikaanien aiheuttamien sähkökatkosten ym. ongelmien varalta.
Kuvia slummista trooppisen myrskyn jäljiltä. Taloissa on maalattiat ja vettä polviin asti. Monet nukkuvat yönsä mökkiensä katoilla.
VÄSYNEELLE
Jeesus kysyi opetuslapsiltaan Getsemanessa: ”Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. (Luuk. 21: 46).
Paavali kuvaa uskovan kilvoittelua juoksemisena hengellisellä kilparadalla. Se ei ole ihmisten keskinäistä kilpailua toisten ohittamiseksi, vaan henkilökohtaista kamppailua kukin omissa koetuksissaan ja tehtävissään Herralta saamallaan elämän radalla.
Kamppailullamme on aina alku ja loppu. Herran tahto on, että meistä jokainen saavuttaa maalin, kukin Jumalan säätämällä ajalla.
juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen (Hebr. 12: 1b-2a).
Me väsymme, jos juoksemme omin voimin, katse vaikeuksissa ja hamuilemme apua toimimalla omien järjenpäätelmiemme mukaisesti. Usein fyysistä uupumista aiheuttavat sairaudet ja vanhuus.
Heillekin Raamattu lupaa: mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy (Jes. 40: 31).
Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu (2. Kor. 4: 16).
Meidän tulee siis herätä ja aktivoitua niin hengellisesti kuin fyysisestikin:
“Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne” (Hebr. 12: 12).
Fyysisen kehomme rappeutuminen saa meidät huokailemaan ruumiimme lunastusta, kotiin pääsyä. (Room. 8: 23). Mutta Herra, joka ei jätä meitä hetkeksikään yksin, auttaa ja tukee meitä, jos me annamme Hänelle tilaa sydämissämme ja otamme meille varatun avun uskossa etukäteen kiittäen vastaan. (Jes. 41: 10). Meidän tulee väsyneinäkin jättäytyä Herralle ja turvautua Hänen hyvään ja rakastavaan huolenpitoonsa luottaen siihen Sanan lupaukseen, että apu tulee yksin Herralta. (Psa. 121: 1-2). Myrskyissä ja runneltuinakin me saamme ajantullen todeta ihmeen tapahtuneen, sen lupauksen toteutuneen: että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat (Room. 8: 28a).
Kun me uskossa kiittäen luovutamme vaivamme ja huolemme murehtimatta Herralle, Hän pitää meistä huolen ja täyttää meidän tarpeemme ylenpalttisesti. (1. Piet. 5: 7; Matt. 6: 34).
Paavali ymmärsi väsymysten, heikkouden ja kärsimysten merkityksen hengellisessä elämässään. Juuri niissä hän koki Kristuksen täydellistä voimaa ja todisti:
Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan (2. Kor. 12: 9b).
Kunpa me siirtäisimmekin sydäntemme tauluihin Herran mahtavan lupauksen siitä, että Hän kulkee kanssamme kaikissa tilanteissa. Hän on aina meidän kilpemme ja suojamme. Tästä Herra muistuttaa sanomalla:
Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta (Jes. 43: 2).
Myöskin ympäristön aiheuttamat paineet, arvostelut ja vainot väsyttävät meitä. Sellaisina hetkinä meidän on hyvä palauttaa mieleemme, kuinka Herra neuvoi, ohjasi, auttoi ja kantoi meidät vaikeuksista avaralle paikalle silloin, kun meitä ahdistettiin, häväistiin, epäiltiin ja jopa omaisuuttamme ryöstettiin. (Hebr. 10: 32-34).
Paavali kuvasi tilannetta:
Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut (2. Kor. 4: 8-9).
Käytyämme läpi vaikeuksiamme ja opittuamme niistä Herran teitä ja Hänen tapojaan ohjata meitä, me voimme todistaa päättäväisin sydämin, että:
Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa (Fil. 4: 13).
Ikävät koetukset kuuluvat olennaisesti meidän vaellukseemme. Niissä Isä hioo ja muovaa meistä astioita jaloon käyttöönsä. Koska me kasvamme ja opimme elämämme laaksoissa ja myrskyissä, niin väsymykset ja vaivat koituvat meille myöhemmin siunauksiksi, jos me voimistumme niistä Sanan johtamina hyvää hengellistä satoa tuovaan elämään.
Jeesus kertoi vaikeuksiemme syyn: Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa. Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ‘Ei ole palvelija herraansa suurempi’. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne. Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt (Joh. 15: 18-21).
Väsymykset ja ahdistukset valmistavat meitä auttamaan myös lähimmäisiämme:
Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat (2. Kor. 1: 3-4).
Paavali opetti Timoteusta seuraamaan hänen opetustaan, vaellustaan, uskoaan, pitkämielisyyttään, rakkauttaan, kärsivällisyyttään vainoissa ja kärsimyksissä. Herra luotsasi hänet kaikissa vaikeuksissa vapauteen ja voimaan. Hän lisäsi, että jokainen Kristuksessa Jeesuksessa elävä joutuu vainottavaksi. (2. Tim. 3: 10-12). Siinä vaaditaan meiltä Herralta saatua tyyneyttä:
Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne (1. Piet. 4: 12-14).
Me saatamme kärsiä hengellistä väsymystä myös taistellessamme paineita ja meitä kietovaa syntiä vastaan:
pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, “ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi (Hebr. 12: 1b, 15).
Paavali puhuu taistelujen laaja-alaisuudesta. Hän rohkaisee meitä kääntämään katseemme pois itsestämme ja väsymyksistämme ja ryhtymään sen sijaan väsymättömään ja lannistumattomaan Herran meidän tehtäväksemme osoittamaan hyvään työhön, koska me saamme siinä voimaa ja saamme myös niittää satoa siitä myöhemmin, jos emme väsy. (Gal. 6: 9).
Meidän tulee siis päättäväisesti suoristaa ja vahvistaa ja nostaa hervonneet kätemme ylös. (Hebr. 12: 12). Se on meidän itse tehtävä, ja meillä jokaisella on siihen voima Herralta. Syventyminen Jumalan Sanaan ja viipyminen Herran edessä rukouksessa ovat avaintekijöitä väsymyksestä pääsemiseksi. Fyysistä uupumusta kärsiessämme meidän tulee myös rauhoittua lepoon ja syödä niinkuin Elia teki paetessaan Iisebeliä.
Sinne hän jätti palvelijansa, mutta meni itse erämaahan päivänmatkan päähän. Hän tuli ja istuutui kinsteripensaan juureen. Ja hän toivotti itsellensä kuolemaa ja sanoi: “Jo riittää, Herra; ota minun henkeni, sillä minä en ole isiäni parempi” (1. Kun. 19: 4).
Herra antoi Elian ensin levätä ja nukkua. Sitten Herran enkeli herätti hänet kahdesti syömään valmistamaansa ruokaa. Tämän voimalla Elia kulki seuraavat 40 päivää ja yötä Hoorebille. Elia vahvistui Herran läsnäolosta, levosta, ruuasta ja sai uutta voimaa ja intoa saadessaan uudeksi tehtäväksi voidella kaksi kuningasta ja Elisan profeetaksi. (1. Kun. 19).
Edetkäämme siis aktiivisesti kiitellen ja iloiten murehtimisen ja hätäilemisen sijasta ympäristön meille aiheuttamissa vaikeuksissa.
Mutta minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä (Psa. 59: 16).
Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen (Fil. 3: 8; Fil. 4: 6; Jaak. 1: 2).
Jeesus neuvoo meitä rakastamaan vihollisiamme ja rukoilemaan vainoojiemme puolesta (Matt. 5: 44), jotta Hänen hyvä ja pelastava tahtonsa voisi saavuttaa niin vainoojamme kuin meidätkin. Herra näkee saatanan tavoittelevan meitä valtaansa. Mutta Hän rukoilee meidän puolestamme, ettei meidän uskomme raukeaisi tyhjään. Vielä on työn aika. Herra yhä etsii, kokoaa, hoitaa ja vahvistaa lampaita omaan tarhaansa. Tässä meidän tulee toimia Hänen astioinaan. (Luuk. 22: 31-32, 46).
Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa (Hes. 34: 16a).
Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy (Jes. 40: 29-31).
Rahankeräyslupa: FinnBeraka ry:lle (Y-tunnus 2444361-5) Poliisihallituksen 03.11.2023 myöntämä keräyslupa numero RA/2023/1341 alkaen 01.01.2024. Koko Suomi paitsi Ahvenanmaa. Kerätyt varat käytetään opetus- ja valistustoimintaan sekä humanitaariseen avustustoimintaan. Varoja käytetään myös kriisipalveluun ja lähetettyjen työntekijöiden ylläpitoon. Työn kohdealueet ovat Haiti, Intia, Kenia ja Meksiko. FinnBeraka ry, Lähdepolku 11 A, 00660 Helsinki.