Toukokuu 2022
Huhtikuinen evankelioimisretki Intiassa
Kiitämme sinua uskollisesta mukanaolostasi työssä. Rukoustesi voima on tuntunut niin meidän elämässämme kuin lähetyskohteissakin. Kaikista vaikeuksista selvitään aina, kun me kuljemme yhdessä luottavaisesti rukoillen ja katseet Herrassa!
INTIA
Maailma kärsii sodista ja mellakoista. Suruksemme edellisellä evankelioimismatkalla vuoristoon työryhmästämme tapettiin yksi henkilö evankelioimisen tähden. Näin meidän keskuudessamme Intiassa on nyt yhdestä tullut marttyyri! Haitilla tapettiin 2 pastoria aikaisemmin tänä keväänä.
Mutta pelolle ei anneta valtaa. Viikon kuluttua ryhmä aloitti uuden evankelioimisretken vuoristoon. Tällä kertaa saatiin suuria voittoja taivasten valtakuntaan. Useita parantui, ja 14 hindua tuli uskoon ja kasteelle.
HAITI
Slummien sodat ja mellakat ammuskeluineen jatkuvat. Päitä, käsiä ja jalkoja katkotaan viidakkoveitsillä eli macheteilla. Ruumiiden osia jätetään läjittäin kaduille asukkaiden kauhuksi. Viha, armottomuus, laittomuus ja pelko ovat vallassa.
Orvoille etsitään nyt vuokrakotia Port-au-Princen ulkopuolelta. Muistakaa rukouksin ja varoin. Tilanne on vakava.
VAATTEET (Marjan kolmannesta kirjasta)
Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa (Kol. 3: 12-17).
Eläessämme Kristuksessa me riisumme iloiten vanhan ihmisemme vaatteet eli pimeyden teot ja pyrimme sydämemme halulla kasvamaan hengelliseen aikuisuuteen eli pukeutumaan uusiin rakkaan Herramme mielen mukaisiin vaatteisiin. Siinä me sanoudumme irti ennen uskoontuloamme maailmassa omaksumistamme tavoista, pimeyden teoista, jotka taistelevat meidän Jumalaamme vastaan ja yrittävät vietellä meidät huonojen tottumustemme kautta takaisin synnilliseen elämään.
Nuo vanhat poisheitettävät vaatteet ovat maailman ihmisten tapoja sekä uskossaan kasvamattomien syntejä:
Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa (Kol. 3: 8-9).
Koska Jeesus kuoletti lihan teot ristillä:
kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä (Room. 6: 6-7).
Kun me olemme uudestisynnyttyämme kasvaneet Jumalan Sanassa, meillä on Pyhän Hengen voima vastustaa Jumalan Sanalla kiusauksia ja erottautua synnistä. Ennen pelastumistamme meillä ei ollut tuota voimaa, emmekä tunteneet tarvettakaan erottaa itseämme maailman huonosta menosta. Pahat vaatteet: viha, kiivastus, pahuus, herjaus, häpeällinen puhe ja valehtelu (Kol. 3: 8-9) ovat vanhaa synnillistä luontoamme. Tuo vanha ihmisemme on siis kuoletettava kyetäksemme vastustamaan syntiä ja voidaksemme pysyä Jumalalle elävinä Jeesuksessa Kristuksessa. (Room. 6: 11).
Sanoutuminen lopullisesti irti vanhasta ihmisestämme ei kuitenkaan yksin riitä, vaan meidän tulee täyttää riisuutumisesta syntynyt tyhjiö pukeutumalla uuteen ihmiseen, koska jumalallinen sekä synnillinen luonto taistelevat meistä. Jeesus opettaa tästä tilanteesta:
Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa; ja kun ei löydä, sanoo se: ‘Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin’. Ja kun se tulee, tapaa se sen lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset” (Luuk. 11: 24-26).
Eläessämme Jumalan Sanasta me pelastumme himojen orjuudesta (2. Piet. 1: 4). Meitä salakavalasti orjuuttavia ja Jumalan valtakunnasta ulos kalastavia pimeyden ansoja ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset. (Gal. 5: 19-21).
Paavali kertoo omasta taistelustaan hyvän ja pahan välillä, jossa hän voittaakseen pukeutuu päivittäin Kristuksen kaltaisuuteen:
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on (Room. 7: 21-23).
Kiinnittäessämme kiusauksissa katseemme maallisten sijasta ylös taivaallisiin, me voitamme synnin. (Kol. 3: 2).
Uudestisyntyneet ja tulevaisuudessakin uudestisyntyvät on edeltätunnettu ja edeltämäärätty Jeesuksen kuvan kaltaisiksi. Heidät on kutsuttu, vanhurskautettu ja kirkastettu elämään Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan lapsina. (Room. 8: 29-30).
Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa (Kol. 3: 12-13).
Me elämme pyhää elämää uskossa. Jos me hetkellisistä kompastumisistamme huolimatta riipumme Kristuksessa emmekä irtisanoutuen luovu Hänestä, niin me pysymme taivasten valtakunnan kansalaisina ja Uuden Liiton väkenä (Psa. 91: 14) heijastaen Jumalan rakkautta pelastumattomille, jotka elävät vielä vihollisen ja synnin orjina pimeyden valtakunnassa.
Me olemme pelastetut armosta uskon kautta ja tulleet ”Jumalan kansaksi”. (Efe. 12: 8a; 1. Piet. 2: 10).
Kristuksen rakkaus meidän sydämissämme vaikuttaa meissä sen, että me armahdamme lähimmäisemme:
ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, “ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, (Hebr. 12: 15)
olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä (1. Piet. 3: 8).
Kristuksen säälin ja Pyhän Hengen voiman ohjaamina me kohtaamme ja autamme eksyneitä ja pelastumattomia sekä ruokimme heitä niin hengellisesti kuin fyysisestikin. (Matt. 18: 33; Hebr. 5:2; Matt. 15: 32).
Myös ystävällisyys on Pyhän Hengen hedelmä. (Gal. 5: 22). Se lievittää ilmapiiriä, rauhoittaa, hoitaa, rohkaisee ja nostaa alas painuneet sekä koetuksissa olevat.
Olkaamme ystävällisiä ja hyväsydämisiä sekä anteeksiantavaisia toisillemme niin kuin Jeesuskin on antanut meidän kaikki syntimme anteeksi. (Kol. 3:12; Efe. 4: 32). Jokainen tarvitsee tukea jossain vaiheessa elämäänsä. Siksi meidän tulee lohduttaen antaa anteeksi toisillemme ja itsellemmekin, ettei lähimmäisemme nääntyisi anteeksisaamattomana matkalla. (2. Kor. 2: 7).
Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi ja sanoi: “Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi”. Hän sanoi hänelle: “Oikein sinä ratkaisit” (Luuk. 7: 42-43).
Jeesus opetti meitä rukoilemaan Isä meidän-rukouksessa: ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; (Matt. 6: 12).
Joskus me joudumme hylkäämään omat oikeutemmekin, että Kristuksen rakkaus näkyisi niin uskoville lähimmäisillemme kuin meitä tarkkaavalle maailmallekin.
Jeesus rukoili meidän puolestamme, että me olisimme keskenämme yhtä Isässä ja Hänessä niin, että maailma uskoisi Isän lähettäneen Hänet. (Joh. 17: 21).
Kristuksen lempeyttä ja nöyryyttä heijastaessamme me huomaamme lähellemme hakeutuneet apuamme tarvitsevat.
Pysyessämme nöyrinä me emme ylpisty pitämään itseämme autettavia lähimmäisiämme parempina. Me tarvitsemme arvostelukykyä nähdäksemme itsemme ja motiivimme Jumalan näkökulmasta voidaksemme sävyisästi kohdata autettavien tarpeet.
Raamattu sanoo, että: “Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon” (Jaak. 4: 6b), ja että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta (Fil. 2: 3b-4).
Sävyisä henkilö suuttuu oikeasta syystä oikeaan aikaan. Herra osoitti vihaisuutta oikeasta syystä, oikeassa mittasuhteessa ja tekemättä syntiä:
Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin, murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta (Mark. 3:5a).
Paavalin opetus on: “Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö.” Älkää antako auringon laskea vihanne yli (Efe. 4: 26).
Me tarvitsemme Pyhän Hengen synnyttämää pitkämielisyyttä hengellisessä työssä, etenkin sielujen voittamisessa:
saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella (2. Tim. 4: 2).
Herran pitkämielisyys on rakkautta:
Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen (2. Piet. 3: 9; 1. Kor. 13: 4).
Pitkämielisinä me emme voi myöskään antaa periksi Herralta saamassamme tehtävässä, vaan me Kristuksen uskossa etenemme tehtävässä Jumalan ajallaan avaamaa ovea ja voittoa kohti.
Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen? (Room. 9: 22-23).
Me saimme laupeuden, että Jeesus sen kautta osoittaisi meissä oman pitkämielisyytensä merkiksi uskoontuleville. (1. Tim. 1:16).
Pyrkikäämme tahrattomiksi ja nuhteettomiksi Herrassa ja pitäkäämme Hänen pitkämielisyytensä pelastukseksemme. (2. Piet. 3: 14-15).
Meidän tulee sietää lähimmäistemme puutteita sekä omia vaillinaisuuksiammekin, mutta emme voi Sanan linjassa sietää pahaa.
Paavali sanoi uskossaan kasvamattomille:
Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä; (1. Kor. 3: 2).
Jeesus sanoi Efeson seurakunnalle: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut (Ilm. 2: 3).
Kärsivällisyys on Hengen hedelmä, jonka myötä kasvamme hengellisesti hedelmällisiksi, koetuksissa kestäviksi ja uskossa vastaanottaviksi sekä hengellisiksi voittajiksi. (Hebr. 6: 12; Jaak. 1:3-4; Jaak. 5:7-8; Luuk. 8: 15; Room. 5: 3-4; Ilm. 3: 10).
Meidät tunnetaan Jeesuksen opetuslapsiksi keskinäisestä rakkaudestamme Herraa ja toisiamme kohtaan. Tämän rakkauden on Pyhä Henki vuodattanut sydämiimme. (Joh. 13:35; Room. 5:5). Jumala on armosta ja rakkaudesta tehnyt meidät eläviksi Kristuksessa ja asettanut meidät Hänen kanssaan taivaallisiin. (Efe. 2: 4-6).
Pitämällä uskossa Herran käskyt me pysymme Hänen rakkaudessaan. (Joh. 15: 9-10; Gal. 5: 6). Tuo Kristuksen rakkaus meissä on lain täyttymys. (Room. 13: 10b).
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus (1. Kor. 13: 4-13).
UUSIEN VAATTEIDEN SYNNYTTÄMÄ KÄYTÖS
Asenteita, jotka kirkastavat Herraa pelastumattomille, ovat hyvyys, armahtavaisuus, ystävällisyys ja lempeys. Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen, mutta jos emme sitten pysy Hänen hyvyydessään, niin meidät hakataan pois. (Room. 2:4; Room. 11: 22).
Paavali kuvaa uskossaan kasvaneiden Jumalan ystävien käyttäytymistä työssä, levossa, taisteluissa ja voitoissa. Kaikessa tässä Paavali pitää elämän punaisena lankana Pyhän Hengen synnyttämää uutta luontoa eli uusia vaatteita, joihin Jumalan ystävät ovat pukeutuneet Herrassa uskoontultuaan:
Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa; puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa, totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa; kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villitsijöinä ja kuitenkin totta puhuvina, tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina, murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken (2. Kor. 6: 3-10).
Miten ihmeelliset ovatkaan sinun tiesi Herra!
Lämmintä ja Jeesus-keskeistä kesää toivottaen,
Rahankeräyslupa: FinnBeraka ry:lle (Y-tunnus 2444361-5) Poliisihallituksen 03.11.2023 myöntämä keräyslupa numero RA/2023/1341 alkaen 01.01.2024. Koko Suomi paitsi Ahvenanmaa. Kerätyt varat käytetään opetus- ja valistustoimintaan sekä humanitaariseen avustustoimintaan. Varoja käytetään myös kriisipalveluun ja lähetettyjen työntekijöiden ylläpitoon. Työn kohdealueet ovat Haiti, Intia, Kenia ja Meksiko. FinnBeraka ry, Lähdepolku 11 A, 00660 Helsinki.